Lloyd Baconin ohjaama Rikollisen kunnia (San Quentin, 1937) lukeutuu niihin moniin rikoselokuviin, jotka Humphrey Bogart teki ennen varsinaista läpimurtoaan John Hustonin Maltan haukassa (The Maltese Falcon, 1941). Tällä kertaa Bogart on kaidalta polulta eksynyt Red Kennedy, sanfranciscolaisen laulajan Mae Kennedyn (Ann Sheridan) veli. Red on paennut poliiseja sisarensa yökerhoon ja joutuu pidätetyksi. Paikalla on sattumalta myös upseeri Steve Jameson (Pat O'Brien), josta sittemmin tulee San Quentinin vankilan päävartija. Steve on rakastunut Maehin eikä elokuvan alussa voi aavistaa tulevansa myöhemmin rakastettunsa veljen vartijaksi, legendaarisessa rangaistuslaitoksessa.
Rikollisen kunnia ottaa kantaa oman aikansa vankilakeskusteluun. Steve Jameson on valittu tehtäväänsä kahden vuoden koeajalle, ja tehtävän aiempi hoitaja Druggin (Barton MacLane) epäilee uuden tulokkaan menetelmiä liiankin vapaamielisiksi. Lloyd Bacon onnistuu hyvin välittämään muuttuneen asetelman: kun Steve asettuu tehtäväänsä, vartijoiden ja vankien suhde alkaa muistuttaa yhä enemmän armeijan upseerien ja rivisotilaiden suhdetta. Kysymys laillisuudesta ja laittomuudesta työntyy hetkeksi syrjään, ja vankien elämä vapautuu. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Red kumppaneineen päättää karata, ja Steve näyttää epäonnistuneen tehtävässään. Elokuvan loppumetreillä Red ymmärtää tekojensa vaikutukset, ja myös sen, että Steve ja Mae ovat rakastavaisia: viimeisillä voimillaan, haavoittuneena, hän palaa San Quentinin porteille ja osoittaa ”rikollisen kunnian”.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti