Taistelu Heikkilän talosta, Radioteatteri 1948

”Se oli niinkuin sulettu kello — se talo. Ei ulkonaisesti, sillä sen portit olivat kaikille avoinna, jokaiselle talossa kävijälle riitti ystävällinen sana ja jokainen puutteenalainen tiesi saavansa Heikkilän emännältä runsaimman annin — ja saavansa sen lämpimästä kädestä. Mutta sisällisesti se oli niinkuin kaappikello, joka kyllä näyttää numerotaulunsa ja viisarinsa ja lyö tuntinsa jokaisen kuullen, mutta salaa tarkoin sisusrakennuksensa.” Näin alkaa Johannes Linnankosken vuonna 1907 julkaisema pienoisromaani Taistelu Heikkilän talosta. Samoilla sanoilla, vaikkakin aavistuksen nykyiaikaistettuna, alkaa Antero Alpolan vuonna 1948 Yleisradiolle käsikirjoittama kuunnelma Linnankosken tarinan pohjalta. Linnankosken kotiseudulla Askolassa tapahtuneesta tosielämän tragediasta ammentanut kertomus oli kiehtonut myös Teuvo Tuliota, joka oli ohjannut aiheesta kaksi . elokuvaa, esikoisensa Taistelu Heikkilän talosta vuonna 1936 ja melodraaman Intohimon vallassa vuonna 1947.

Alpolan käsikirjoituksen oivalluksia on ollut kerrontatekniikan muutos: kertoja tutustuu Heikkilän talon tragediaan oikeudenkäyntiaineiston ja eri todistajanlausuntojen kautta. Kuulija asetetaan käräjäsaliin jo heti alussa, vaikka itse pienoisromaanissa oikeudenkäyntiin viitataan vain lyhyesti tarinan lopussa. Markus Raution ohjaama kuunnelma etenee erittäin luistavasti, ja äänitehosteiden käyttö toimii hienosti. Ääni luo myös tilallisuutta, kuten jaksoissa, joissa isäntä ajaa pihaan saapuessaan humaltuneena markkinoilta. Taistelu Heikkilän talosta on väkivaltainen kertomus, jossa emäntä (Kirsti Ortola) ja isäntä (Kaarlo Halttunen) ottavat mittaa toisistaan. Emäntä alistaa miehensä pieksemällä, mutta joutuu itse lopulta onnettoman kohtalon uhriksi. Juuri tämän väkivallan esittämiseen kuulokuva sopii erinomaisesti: ruumiillisuus on samanaikaisesti läsnä ja poissa, mikä antaa kuunnelmalle poikkeuksellista voimaa. Karmaiseva tarina rakentaa ahdistavan kuvan suomalaisesta maaseudusta ja sen valtasuhteista. Väkivalta ja kauhu vetosivat Teuvo Tulioon, mutta ne vaikuttavat myös kuunnelmana, joka on ehdottomasti Yleisradion tuotannon parhaimmistoa.