Mies joka ampui Lucky Luken

Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta ensimmäisen Lucky Luke -sarjakuvan julkaisemista: legendaarinen hahmo näki päivänvalon L'Almanach Spirou -julkaisussa 7. joulukuuta 1946. Tarina oli otsikoltaan ”Arizona 1880”. Vuosipäivää juhlistaa Egmontin kustantama suomennos Mies joka ampui Lucky Luken. Piirtäjänä on Matthieu Bonhomme, joka on ottanut tietoisesti etäisyyttä Morrisin eli Maurice de Beveren (1923–2001) tyyliin. Tribuutti on hankala laji, sillä lukijoiden mielessä kajastavat lukemattomat ”originaalit”, joille uuden teoksen pitäisi tehdä kunniaa. Bonhomme on valinnut visuaalisuuden, joka korostaa Lucky Lukea enemmän Villin Lännen fantasiana kuin huumorisarjakuvana. Monet Morrisin ja Goscinnyn Lucky Luket ovat episodimaisia, mutta Bonhomme rakentaa tietoisesti elokuvallista tarinan kaarta.

Ensimmäinen reaktioni uuteen albumiin oli varauksellinen sen liiankin ylenpalttisten viittausten takia. Mutta tarkemmin ajatellen: eikö juuri tämä ollut myös Morrisin ja Goscinnyn ajatus? Lucky Luken perinteeseen kuuluvat paitsi historialliset kommentit myös säännölliset viittaukset westernin elokuvalliseen perinteeseen, tuttuihin näyttelijöihin ja teoksiin. Nimi Mies joka ampui Lucky Luken on ajatuksena sopivan röyhkeä: sankarin ennakoidaan tulevan tiensä päähän. Samalla se viittaa John Fordin elokuvaan Mies joka ampui Liberty Valancen (The Man Who Shot Liberty Valance, 1962), ja Bonhomme myös hyödyntää Fordin elokuvan kuvajakoa kaksintaistelukohtauksessaan. Lopulta tämä viittaus on vain pieni osa kokonaisuutta, sillä tarina ammentaa monenlaisista lähteistä, Budd Boetticherin ja André de Tothin westerneistä Deadwoodin kaltaisiin moderneihin lännentarinoihin. Välillä viittaukset saavat camp-henkistä sävyä: mitä ajattelette keuhkotautisesta Doc Holliday -hahmosta, joka onkin nimeltään Doc Wednesday? Albumin puolivälin jälkeen pastissimaisuus vähenee ja draama isän alistamasta veljessarjasta saa enemmän painoarvoa. Bonhomme on piirtänyt Lucky Lukesta vakavamman western-sankarin kuin voisi olettaa, mutta ehkä tämä on aivan oikein 70-vuotiaan konkarin kohdalla.