Susanin kääntymys (Miracle on 34th Street, 1947)

George Seatonin Miracle on 34th Street (1947) nähtiin Suomessa vuonna 1949 nimellä Susanin kääntymys, mutta sitä on sittemmin esitetty myös nimellä Ihme 34. kadulla. Elokuvan Suomen ensi-ilta oli itse asiassa helmikuussa, vasta joulun jälkeen. Nyt kun elokuvaa katsoo, ei voi olla ajattelematta, miten suomalainen yleisö koki sodan jälkeisessä säännöstely-yhteiskunnassa sen ylenpalttisen kaupallisuuden, joka Seatonin elokuvasta huokuu. Miracle on 34th Street on kertomus vanhuksesta, Kris Kringlestä (Edmund Gwenn), joka uskoo vakaasti olevansa joulupukki. Kohtuuttoman suuren osan tarinasta kaappaa kuitenkin tavaratalojen välinen kilpailu, kun omistajat ymmärtävät, miten hyvä bisnes epäitsekkyys voi olla. Lopulta joulupukin hyväntahtoisuuskin kääntyy vain hyviksi myyntilukemiksi.

Nimi Susanin kääntymys viittaa pieneen Susaniin (Natalie Wood), joka ei usko joulupukkiin. Tällä epäuskolla, tai pikemminkin sen katoamisella, on kaksi tarinallista kehystä. Toisessa yksinhuoltajaäiti Doris (Maureen O'Hara) löytää rakastetun, Frederickin (John Payne), jolloin myös luottamus tulevaisuuteen palaa. Toisessa kehystarinassa Kris Kringle saa työtä joulupukkina tavaratalossa ja joutuu ennen pitkää oikeuden eteen todistamaan joulupukkiutensa. Samalla kun Doris uskoo uudelleen rakkauteen, Susanin usko joulupukkiin palaa ja oikeusistuinkin joutuu toteamaan joulupukin olemassaolon. Tämä vyyhti ei poista sitä joulun kaupallisuuden perustunnetta, jota Miracle on 34th Street henkii alusta lähtien. Jos elokuvassa jokin ihme on, se ei ole niinkään se, mitä viimeisessä kohtauksessa tapahtuu, vaan joulun ajatuksen säilyminen ylipäänsä tämän kaiken keskellä.