Perheen musta lammas (1941)

Ylioppilasteatterin ja Turun kaupunginteatterin johtajana työskennellyt Jorma Nortimo (1906–1958) muistetaan ennen kaikkea Rovaniemen markkinoiden (1951) sujuvana ohjaajana, mutta hän näytteli, käsikirjoitti ja ohjasi 30-luvulta lähtien. Perheen musta lammas (1941) perustui Moskovassa vuonna 1903 syntyneen suomenruotsalaisen kirjailijan Melita Tångin romaaniin Mörk punkt, joka oli ilmestynyt vuonna 1934 ja josta Nortimo itse teki käsikirjoituksen. Perheen musta lammas ei useinkaan nouse esiin kotimaisen elokuvan kaanonissa, mutta se on onnistunut komedia, joka tyylillisesti ammentaa niin yhdysvaltalaisista kuin saksalaisistakin aikalaiskomedioista.

Tarinan päähenkilö on Raili Wirma (Sirkka Sipilä), joka pakenee ankaran tätikolmikkonsa luota ja ajautuu väärinkäsityksiin ja vaikeuksiin. Itsenäinen elämä ei ota luistaakseen, ja kaiken päätteeksi Raili joutuu taiteilija Erkki Rautian (Joel Rinne) kiristämäksi. Pelastavaksi enkeliksi osoittautuu varatuomari Olli Paaso (Eino Kaipainen), kuten oheisesta kuvasta voi nähdä. Perheen musta lammas on, uskaltaisin väittää, suomalaisen ristiinpukeutumiskomedian klassikko, tai ainakin sen pitäisi olla. Itsenäisyyttä tavoitellessaan Raili pukeutuu pojaksi, hieman samaan tapaan kuin tapahtuu Reinhold Schünzelin legendaarisessa Viktorissa ja Viktoriassa (Viktor und Viktoria, 1933), joka oli muuten nähty Suomessakin keväällä 1934. Naiset tuntevat vetoa pojaksi pukeutunutta Railia kohtaan, joka päättelee: ”Minulla onkin parempi onni rakkaudessa poikana kuin tyttönä.” Elokuvan sivurooleista täytyy mainita Siiri Angerkoski operettiin hurmaantuneena Sallina.