Göttingen ja Braunschweig

Saavuin pikaiselle käynnille Göttingeniin Coimbra-ryhmän kokoukseen, joka oli maanantaina ja tiistaina 7.–8. maaliskuuta 2016. Turulla ja Göttingenillä on kiinnostava yhteys 237 vuoden takaa, sillä Henrik Gabriel Porthan teki elämänsä ainoan ulkomaanmatkan juuri tänne vuonna 1779. Porthan matkusti kaupunkiin Lyypekin kautta, tapaamaan ennen kaikkea historioitsija August Wilhelm von Schlözeriä (kuvassa vasemmalla), jonka teoksen Allgemeine nordische Geschichte hän oli lukenut jo kaksi vuotta aiemmin. Tiettävästi Porthan tutustui myös Vanhan testamentin eksegetiikan professoriin Johann David Michaelisiin. Tuossa vaiheessa Turun Akatemia oli jo pitkäikäinen opinahjo, kun Göttingenin yliopisto oli perustettu vain runsaat 40 vuotta aiemmin.

Sattumalta kävelin ensimmäisenä päivänä Paulinerkirchen viereistä katua, ja silmiin osui kyltti, joka muistutti Schlözerin kotitalon sijainnista. Alkuperäistä taloa ei enää ole, mutta ehkäpä Porthan kävi tapaamassa Schlözeriä juuri täällä. He keskustelivat latinaksi, ja Porthanilla oli ilmeisesti vaikeuksia ymmärtää saksalaisittain murrettua puhetta. Tuliaisina Suomeen Porthan oli saanut sitoumuksen julkaisujen vaihdosta, ja niinpä 1700-luvun lopulla usea Frenckellin kirjapainon hengentuote löysi tiensä Göttingenin yliopiston kokoelmiin. Porthan toimi erittäin aktiivisesti Turun Akatemian kirjaston kartuttamisessa, ja kokoelma saavutti 1800-luvun alkuun mennessä lähes 40 000 niteen laajuuden. Porthan itse ei enää ollut todistamassa, miten tämä työ haihtui savuna ilmaan Turun palossa syyskuussa 1827.

Hävitys kohtasi myös Saksan kaupunkeja, tosin paljon myöhemmin. Göttingen selvisi toisen maailmansodan pommituksista vähin vaurioin, mutta läheisen Braunschweigin kaupungin keskustan tuhosi 90-prosenttisesti pommitus yöllä 14. ja 15. lokakuuta 1944. Kävin sunnuntaina 6.3. pikaisesti katsomassa Braunschweigia, ja näköjään katseeni nauliintuu aina muistolaattoihin: tällä kertaa taloon, jossa säveltäjä Ludwig Spohr, Fredrik Paciuksen opettaja ja esikuva, syntyi 5.4.1784. Lahjakas viulisti ja säveltäjä toimi elämänsä ehtoon opettajana Kasselissa, jossa myös Pacius opiskeli. Onneksi Spohrin kotitalo oli vanhan kaupungin ulkopuolella, joten se säästyi vuoden 1944 kurimukselta.

Tarkoitukseni oli Braunschweigissa käydä Herzog Anton Ulrich Museumissa, joka on on Saksan vanhimpia museoita, avattu jo vuonna 1754, mutta valitettavasti se oli suljettu remontin vuoksi. Matkaa Göttingenistä Braunschweigiin on vain vähän, mutta kulttuurinen ero on merkittävä. Kun Göttingen kuului 1700-luvulla Hannoveriin, joka oli personaaliunionissa Britannian kanssa, Braunschweig kuului Braunschweig-Wolfenbüttelin ruhtinaskuntaan. Kävin pikaisesti Städtisches Museumissa, jossa oli laaja etnogtrafinen ja antropologinen kokoelma, mutta myös kuvataidetta, muun muassa useita Carl Friedrich Lessingin maalauksia Harz-vuoristosta. Seudun vaurautta kuvastaa laaja posliiniastioiden tuotanto, nähtävillä on muun muassa oheisen kuvan antiikkiaiheisia kasvokuvia ja astiastoja. Braunschweig tunnetaan niin ikään instrumenttien valmistuksesta, ja juuri täältä lähti liikkeelle Heinrich Steinwegin (1797–1871), alias Henry Steinwayn, maineikas pianotuotanto. Museossa oli nähtävissä Clara Schumannin 1870-luvulla kotonaan Frankfurtissa käyttämä harjoituspiano.

Göttingenissä seminaarin maanantaipäivä istuttiin kokonaisuudessaan vanhassa observatoriossa, jonka suunnittelu alkoi vuonna 1803 mutta joka Napoleonin sotien aiheuttaman viivästyksen jälkeen avattiin vasta 1816. Carl Friedrich Gaussin käyttöön tehty tähtitorni oli valmistuessaan maailman modernein. Kun sen uusklassisia linjoja katsoo, tuntuu, että Carl Ludvig Engel on varmasti saanut täältä vaikutteita Turun observatorioon, joka valmistui kolme vuotta myöhemmin. Maanantai-ilta päättyi tutustumiskäyntiin Göttingenin yliopiston arkeologisessa instituutissa, jossa on hämmästyttävä kokoelma antiikin veistosten kipsijäljennöksiä, lähes 2000 teosta, joista vanhimmat ovat 1760-luvulta. Opetustarkoituksiin tehdyt veistokset ovat vaikuttava näky. Niitä katsoessa tulee mieleen, että ehkäpä Winckelmannin näkemys antiikin kuvanveistosta sai vaikutteita myös tästä jäljentämisen kulttuurista. Missään antiikin Kreikka ei näyttäydy niin puhtaan valkeana kuin vieri viereen asetettujen kipsiveistosten kokoelmassa.