1. maaliskuuta 2016

Olof Palme ja Bröderna Mozart

Olof Palmen murhasta tuli viime sunnuntaina kuluneeksi 30 vuotta. Veriteko on yhä ratkaisematta. Nauhoitin Ruotsin tv:stä vuonna 1992 ohjelman Mordet på Olof Palme, jossa silloinen tutkinnanjohtaja joutui toimittajien ristikuulusteluun. Erityisesti käsittelyssä olivat walkie talkiet, joita oli nähty poikkeuksellisen paljon lähitienoilla juuri ennen traagisia tapahtumia. Kaivoin eilen vanhan VHS-nauhan esiin, ja katsoin sitä pitkästä aikaa. Ohjelmasta huokui kärsimättömyys siitä, ettei mitään edistystä ollut tapahtunut, vaikka aikaa oli kulunut kuusi vuotta. Katastrofi oli suuri, ja murhayönä poliisin toimet etenivät kaoottisesti. Sama epätoivoinen tunnelma välittyi vielä vuosien jälkeen. Tutkinta jatkuu yhä, ja on vaikea nähdä, että se koskaan päättyisi.

Minun muistikuvissani Palmen kohtalo punoutuu omiin kokemuksiini kevättalvella 1986. Murha tapahtui elokuvaelämyksen jälkeen, esitys oli päättynyt ja Olof ja Lisbet Palme poistuivat kadulle. He olivat nähneet Suzanne Ostenin komedian Bröderna Mozart, joka oli saanut ensi-iltansa vain viikkoa aikaisemmin 21. helmikuuta 1986. Juuri näihin aikoihin olin ilmoittautunut professori Irmeli Niemen vetämälle opintoretkelle Tukholmaan: ohjelmassa oli paitsi Ingmar Bergmanin ohjaama Fröken Julie Dramatenissa myös teatteriohjaajana tunnetun Ostenin elokuva, jonka kävimme katsomassa. Muistikuvissani Palmen kohtalo ja Ostenin elokuva ovat kietoutuneet erottamattomasti yhteen kaikki nämä vuosikymmenet siksi, etten voinut olla ajattelematta sitä traagista tietämättömyyttä tulevaisuudesta, jonka valkokankaan maailma oli hetkeksi tarjonnut, ja sitä arkista turvallisuuden tunnetta, joka oli hetkessä pirstoutunut. Näiden vuosikymmenien aikana en ole kovin tarkasti osannut ajoittaa, milloin Tukholmassa kävimme. Vasta tänään muistin, että 80-luvulla pitämäni elokuvapäiväkirja ulottuu kevääseen 1986. Kaivoin sen esiin ja, toden totta, istuin katsomassa samaa elokuvaa kuin Palme, mutta runsas viikko katastrofin jälkeen, lauantaina 8. maaliskuuta. Opintoretki oli ajallisesti paljon lähempänä tuota traagista päivää kuin pystyin muistamaan. En ole katsonut Ostenin elokuvaa sen koommin, vaikka olen myöhemmin hankkinut sen dvd:nä. Bröderna Mozart odottaa hyllyssä. Ehkä siihen pitäisi palata uudelleen ja etsiä johtolankoja siitä, miltä maailma tuntui vuonna 1986, ennen peruuttamatonta nyrjähdystään. 


Ei kommentteja: