16. joulukuuta 2014

Teksasilaisen paluu (1952)

Teksasilaisen paluu (Return of the Texan, 1952) ei ole Delmer Davesin tunnetuimpia elokuvia, ehkäpä siitä syystä, että sen lajityypillinen luonne on häilyvä. Elokuva on moderni western, joka sijoittuu autojen ja puhelinten aikaan, mutta Villin Lännen ympäristöt ovat yhä läsnä. Daves ja käsikirjoittaja Dudley Nichols leikittelevät lajityypillisillä rajoilla, sillä päähenkilöt käyvät kesken kaiken kaupungissa katsomassa lännenelokuvaa – samaan aikaan kun elämä Teksasin perukoilla hengittää yhä rajaseudun tahtiin. Vielä tässä vaiheessa Daves itse ei ollut yksiselitteisesti lännenelokuvien tekijä. Tämä vaihe oli vasta tulossa. Takana oli toki Katkaistu nuoli (Broken Arrow, 1950), mutta myös annos film noiria. Teksasilaisen paluun jälkeen oli vuorossa seikkailuelokuva Kultaisen kondorin aarre (Treasure of the Golden Condor, 1953).

Teksasilaisen paluussa on paljon viehättävää ja katsomisen arvoista. Elokuvan alussa Sam Crockett (Dale Robertson) muuttaa Teksasiin kahden poikansa Yo-Yon ja Steven sekä isoisänsä Firth Crockettin (Walter Brennan) kanssa. Puoliso on kuollut, ja Sam palaa juurilleen. Kolmen sukupuolen kuvaus toimii, ja Walter Brennan on elementissään jääräpäisenä mutta hellyttävänä isoisänä, joka ei kykene pitämään metsästysvaistoaan kurissa ja alistumaan piikkilankojen puhkomaan maahan. Romanttinen juoni uutta rakkautta vastaan taistelevasta Samista ei tehnyt minuun erityisen vahvaa vaikutusta, mutta isoisän viimeinen kohtaus metsällä on melkein parasta, mitä vähään aikaan olen nähnyt. Vähän ennen kohtalokasta sydänkohtausta isoisä näkee peuraperheen, arkadisen näkymän, ja pitää pojanpojilleen puheen rakkaudesta. Sitten hän kellahtaa metsän keskelle järkyttyneiden lasten viereen. Walter Brennanin hahmossa on paljon samaa kuin seitsemän vuotta myöhemmin Howard Hawksin Rio Bravossa (1959), mutta näin riipaisevaa Brennania en muista.

Ei kommentteja: