Engelbert Humperdinckin (1854–1921) ooppera
Hannu ja Kerttu (Hänsel und Gretel) sai ensi-iltansa jouluaaton aattona Weimarissa 1893 Richard Straussin johdolla. Wagnerin varjossa uraa luonut Humperdinck kärsi luovuusongelmista, kunnes Grimmin veljesten tarinasta ja sisaren Adelheid Wetten kirjoittamasta libretosta syntyi mestariteos. Suomessakin
Hannu ja Kerttu nähtiin nopeasti jo 1890-luvulla, ja se nähtiin Viipurissakin vuosisadan vaihteessa. Alun perin ooppera esitettiin jouluaikaan, ja tämä perinne on jatkunut. Keskieurooppalaista henkeä oli myös Turun Sigyn-salin esityksessä, jonka olivat yhteistyössä toteuttaneet Turun filharmoninen orkesteri, Saaristo-ooppera, Turun Konservatorio, Turun musiikkijuhlat ja Linnateatteri. Näin viimeisen esityksen 20. joulukuuta 2014. Rooleissa olivat Mari Palo (Hannu), Anu Hostikka (Kerttu), Päivi Nisula (noita), Juha Hostikka (isä), Riikka Rantanen (äiti) ja Tiina Vahevaara (Nukkumatti ja Kastekeiju). Orkesteria johti erinomaisesti Jaakko Kuusisto.
Hannussa ja Kertussa on kolme näytöstä, kotona, metsässä ja piparkakkutalossa. Tarina on tuttu, vaikka se tietysti on muuttunut matkan varrella. Alkuperäisessä Humperdinckin oopperassakin äiti on oikeastaan äitipuoli, kun nykyversiossa ”uusperheen” luonne ei ole täysin selvä. Ja miksi tarvitsisikaan. Kiinnostavaa kyllä, Grimmin saduissa tapahtui 1800-luvun kuluessa muutos, joka teki äidistä ilkeän äitipuolen. On aivan oikein, että tämä synkkyys on hälvennyt, samoin epätoivon ja nälän ilmapiiri on korvautunut leikkisyydellä. Silti
Hannussa ja Kertussa kuultaa Grimmin sadun vastakkainasettelu nälän ja sokerinhimon välillä. Jo Adelheid Wetten libretossa ankaruus oli tasoittunut, sillä äitipuoli lähetti kurittomat lapset metsään mansikanpoimintaan, kun Grimmin sadussa köyhä puunhakkaaja joutui tietoisesti hylkäämään lapsensa metsän siimekseen.
Turun esityksessä kuultiin Ludwig Andersenin (1883–1978) sovitus, jossa orkestarissa soittaa vajaa 40 muuusikkoa. Esimerkiksi pasuunoita on vain yksi, kun niitä Humperdinckin alkuperäisessä partituurissa oli kolme. Vaikka suurta orkesteria ei nyt ollut käytössä, eikä se olisi Sigyn-salin monttuun mahtunutkaan, Turun filharmoninen orkesteri onnistui loihtimaan aidon myöhäisromanttisen tunnelman. Minuun 1800-luvun satu vetosi, ja olin liikuttuneessa tilassa alusta lähtien. Vieressä istunut Eemil, 9 vuotta, seurasi hänkin herkeämättä, ihmetellen musiikkia, Sigyn-salin käytävillä lasin takana lapsiaan etsiviä vanhempia, Nukkumatin levollista laulua ja tietysti noidan häijyä mutta hurmaavaa menoa.
Turun filharmoninen orkesteri, Saaristo-ooppera, Turun Konservatorio, Turun musiikkijuhlat ja Linnateatteri.
Turun filharmoninen orkesteri, Saaristo-ooppera, Turun Konservatorio, Turun musiikkijuhlat ja Linnateatteri.
Turun filharmoninen orkesteri, Saaristo-ooppera, Turun Konservatorio, Turun musiikkijuhlat ja Linnateatteri.
Turun filharmoninen orkesteri, Saaristo-ooppera, Turun Konservatorio, Turun musiikkijuhlat ja Linnateatteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti