Berliiniä on vaikea kuvata. Mieleen kohoaa ristiriitaisuuksien sarja, jaetun kaupungin jaettu historia, toisen maailmansodan aiheuttama aineellinen tuho, joka korvautui muurin murtumisen jälkeen rakentamisen vimmalla. Kaksi vuosikymmentä sitten Berliini oli kuin nostureiden metsä, modernin ajan
das deutsche Wald. Nyt rakennustelineitä on vähemmän, mutta uuden luominen jatkuu kiivaana. Falling Walls Foundationin terassilta avautuu näkymä kohti Alexanderplatzia, ja muutama rakennustyömaan nosturi tarttuu silmään. Silti seinien pystyttämisen rinnalla muurien murtaminen on pysynyt tärkeänä. Muutama vuosi sitten perustettu Falling Walls Foundation edistää monitieteistä vuorovaikutuksesta ja haluaa olla paikalla silloin, kun muurit seuraavan kerran murtuvat. Falling Walls järjestää kansainvälisen seminaarinsa aina Berliinin muurin murtumisen vuosipäivänä 9. marraskuuta.
Lähellä säätiön tukikohtaa lepää vanha hautausmaa, josta löytyvät muun muassa Bertolt Brechtin, Johann Gottlieb Fichten, Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ja Karl Friedrich Schinkelin haudat. Fichte ja Hegel uinuvat viimeistä lepoaan lähes rinta rinnan, ja mieleen jää myös Bertolt Brechtin karu hautapaasi, jonka kupeeseen pyhiinvaeltajat ovat jättäneet muutaman kuulakärkikynän, varmaankin kirjoitustarpeiksi, ja savukkeen. Lähellä hautuumaata on Museum für Naturkunde, jonka kokoelmiin kuuluva brachiosaurus on maailman suurin tunnettu dinosauruksen luuranko.
Luonnonhistoriallisessa museossa erityisen hämmentävä on Berliinin eläintarhassa muinoin asunut Bobby-gorilla. Bobby syntyi todennäköisesti vuonna 1926 ja kuoli Berliinissä 1. elokuuta 1935. Eläinkirjoistaan tunnettu Paul Eipper löysi 16-kiloisen gorillapienokaisen Marseillesta ja kuljetti junalla Berliiniin. Kuollessaan Bobby oli 262 kg:n painoinen aikuinen gorilla. Se oli eläintarhan kuuluisuuksia, josta Hans Albers lauloi vuonna 1933 kappaleessaan
Mein Gorilla hat 'ne Villa im Zoo. Bobbyn menehtymisen jälkeen kuvanveistäjä Fritz Behn veisti legendaarisesta gorillasta graniittiveistoksen. Tänä päivänä Bobby tuijottaa hyvin luonnollisen oloisena Museum für Naturkunden vitriinissä, täytettynä, jähmettyneenä. On hämmästyttävää ajatella, että kansallissosialistisessa Saksassa preparaattorit Karl Kaestner ja Gerhard Schröder työskentelivät kuumeisesti säästääkseen jälkipolville unohtumattoman ihmisapinan, samaan aikaan kun suhtautuminen etnisiin vähemmistöihin kiristyi.
Kävimme lasten kanssa samana päivänä eläintarhassa, ja mieleen jäi gorilla Ivo, joka pääsi muutama vuosi siten otsikoihin paiskattuaan puunkarahkan päin lasia. Tälläkin kertaa Ivo näytti voimiaan yleisölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti