Viskiä, viskiä! (1949)

Viski on vuosikymmenten mittaan virvoittanut elokuvantekijöiden luovuutta: John Sturges ohjasi komedian Whisky vierii länteen (The Hallelujah Trail, 1965) ja Helmut Weiss elokuvan Whiskyä, wodkaa ja wienittäriä (Whisky, Wodka, Wienerin, 1958). Suomessa Elina Jalkanen ohjasi ja Veijo O. T. Järvinen tuotti kieltolain aikaan sijoittuvan Viskibisneksen (1986). Ylivoimainen ykkönen on kuitenkin Alexander Mackendrickin Viskiä, viskiä! (Whisky Galore!, 1949), joka vie alkoholin puutteen äärimmilleen. Mackendrick oli syntynyt vuonna 1912 Bostonissa perheeseen, joka oli juuri edellisenä vuonna lähtenyt Skotlannista. Isän kuoltua seitsenvuotias Mackendrick palasi Glasgow'hun isovanhempiensa luokse. Vaikka Viskiä, viskiä! mytologisoi skotlantilaisuutta paikoin melkein piinallisesti, empaattisimmillaan komedia on kohtauksessa, jossa rannikolle haaksirikkoutuneesta laivasta on saatu pelastettua pulloja paikallisten iloksi ja juomingit alkavat. Annos melankoliaa on siinä tavassa, jolla viskin tuoma lohtu paljastuu vain väliaikaiseksi. Ikään kuin elokuva haluaisi sanoa skotlantilaisen kulttuurin olevan taitekohdassa. Viimeisissä kuvissa kersantti Odd (Bruce Seton) ja Peggy (Joan Greenwood) kävelevät rannalla: he edustavat tulevaisuutta eivätkä ole enää viskistä riippuvaisia...