Älä odota kirjettä (1960)

Mihail Kalatozovin Älä odota kirjettä (Неотправленное письмо/Neotpravlennoje pismo, 1960) valmistui kansainvälisesti menestyneen sota- ja rakkauselokuvan Kurjet lentävät (Летят журавли/Letjat zhuravli, 1957) jälkeen. Älä odota kirjettä on visuaalisuudessaan, sekä valokuvallisuudessaan että huimien kameraliikkeiden käytössä, selvää jatketta aiemman elokuvan tyylille. Ensimmäiset otokset kuvaavat jatkuvan liikkeen välttämättömyyttä, pilvien yllä liikkuu helikopteri, joka jättää neljän geologin ryhmän keskelle Siperiaa ja etääntyy jälleen. Liikettä edustaa myös virtaava vesi, joka on läsnä ensimmäisistä kuvista viimeiseen asti. Vesi, tuli ja maa ovat Kalatozovin elokuvan elementit.

Vanhemman geologin Sabininin (Innokenti Smoktunovski) johdolla Tanja (Tatjana Samoilova), Sergei (Jevgeni Urbanski) ja Andrei (Vasili Livanov) vaeltavat metsien halki etsimässä jalokivia. Vehmaat ja karut maisemat seuraavat toisiaan, samoin huikean kontruktiiviset mustavalkokuvat. Elokuvan alussa Sabinin kirjoittaa kirjettä vaimolleen Veralle ja lupaa jatkaa koko matkan ajan, vaikka lopulta kirje ei koskaan perille pääsekään. Geologien ryhmä on kuin Neuvostoliiton etujoukko, joka taistelee luonnonvoimia vastaan. Kalatozov rakentaa samanaikaisesti siltaa sekä menneeseen että tulevaan, suureen isänmaalliseen sotaan ja edessä häämöttävään avaruusmatkailun aikaan. Kun timanttiesiintymä lopulta löytyy, päähenkilöt povaavat sen avaavan mahdollisuudet maailmankaikkeuden valloitukseen.

Luonto iskee kuitenkin takaisin, vaikka Sabinin ehtii jo julistaa sodan Äiti Maata vastaan. Metsäpalo estää kotiinpaluun, ja eksyneinä ryhmä harhailee tiettömien taipaleiden halki. Tulella on elokuvassa useita merkityksiä. Alussa se on intohimon liekki, jonka läpi ryhmän ponnisteluja kuvataan. Lopussa se on tuhoava voima, jolla luonto osoittaa ylevyytensä, hallitsemattoman rajattomuutensa. Lopulta Sergei, Andrei ja Tanja kaikki sortuvat, ja samalla heidän kolmiodraamansa osoittautuu merkityksettömäksi suurempien voimien keskellä. Sabininkin näyttää tuhon omalta, mutta viimeisessä kuvassa hän avaa silmänsä, antauduttuaan hyisen viraan vietäväksi.