Viime perjantain Kinokultin viimeisenä elokuvana nähtiin Akira Kurosawan Dersu Uzala (1975). Jännitystä oli ilmassa: miten aikanaan 70 mm:n filmille tehty spektaakkeli toimii 16-millisenä esityksenä, miten Sovcolor-värit ovat kestäneet ja miten 140-minuuttinen Siperia-kuvaus sopii suomalaisen syksyn ulkoilmaesitykseksi? Dersu Uzala on varmaankin jäänyt monien mieleen 70-luvun ensi-illasta ja 80-luvun elokuvakerhoesityksistä. Venäläis-japanilainen yhteistuotanto oli ensimmäisiä öljykriisin jälkeisiä ekologisia elokuvia, joissa suhde luontoon nousi vahvasti esiin. Dersu Uzala voitti myös parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Kurosawalle teos merkitsi uutta alkua epäonnistuneen Köyhän pikajunan (1970) jälkeen. Muuten: kun katsoo filmografiaa, Kurosawa näyttää Punaparrasta (1965) lähtien tehneen elokuvansa täsmällisesti joka viides vuosi! Dersu Uzalan lähtökohtana on venäläisen tutkimusmatkailijan ja topografin Vladimir Arsenjevin vuonna 1923 julkaisema omaelämäkerrallinen teos, jossa hän kuvaa matkojaan Siperiassa, Amurjoen tienoilla, vuosina 1902-07. Arsenjev tutustui Dersu Uzala -nimiseen kalastajaan ja metsästäjään, joka kuului nanaikansaan ja edusti alueen alkuperäisväestöä. Dersu Uzalassa päähenkilö kutsuu itseään goldiksi. Dersun maaginen suhde luontoon tekee vaikutuksen Arsenjeviin, mutta kun Dersu on ampunut tiikerin, tasapainoinen suhde järkkyy. Vanhoilla päivillään metsien mies koettaa asettua kaupunkiin, Habarovskiin, mutta hänen paikkansa on toisaalla. Loppu on surullinen mutta väistämätön: Dersu Uzala kuuluu paikkaan, jonne hän ei enää voi palata. Maksim Munzuk tekee elämänsä roolin sympaattisena ja viisaana Dersuna, ja samalla Munzuk antaa tuulahduksen sellaisesta draaman maailmasta, johon ei yleensä pääse kurkistamaan. Munzuk ei ollut nanai vaan tuvalainen: hän oli tuvalaisen teatterin voimahahmo, näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja perinteenkerjääjä.
Dersu Uzalan 16-millinen versio toimii yllättävän hyvin, vaikka kuvakokoakin on muutettu. Alkuperäinen laajakangas on muuttunut 4:3-kuvaksi, mutta silti luonnon kauneus välittyy. Perjantain esitys päättyi vähän ennen kahta aamuyöllä, ja katsojiakin oli vielä muutama kymmenen paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti