Stanley Kramerin tuottama ja Fred Zinnemannin ohjaama Miehet (The Men, 1950) on jäänyt historiaan Marlon Brandon ensimmäisenä pääroolina Hollywoodissa. Brandon esittämä Ken halvaantuu toisen maailmansodan taistelutantereella ja viettää vuosikaudet punkan pohjalla yrittämättäkään auttaa tilaansa. Kramerin tuottajan uralla Miehet edustaa varhaisvaihetta, mutta siinä on jo piirteitä myöhemmistä ongelmaelokuvista (esim. Ken tuuleen kylvää, 1960). Tulevan Kramerin otetta on kohtauksessa, jossa sairaalan ylilääkäri Brock (Everett Sloane) luennoi halvaantuneiden potilaiden puolisoille. Tässä on häivähdys myös toisen maailmansodan jälkeisen valistuselokuvan perinnöstä. Alun jälkeen Carl Foremanin käsikirjoitus ja Fred Zinnemannin ohjaus kuljettavat tarinaa eteenpäin, ja samalla rakennetaan jo Brando-kulttia, erityisesti siinä tavassa, jolla pitkitetty lääkärikierros huipentuu viimeiseen potilaaseen... Brandon tähtikuvan rakentamisen vastapainona on kuitenkin tosiasia, että elokuvan nimi on juuri Miehet: teos kuvaa lopulta erilaisia tapoja suhtautua halvaantumisen tuomaan elämänmuutokseen ja samalla sitä prosessia, jossa potilaat joutuvat muovaamaan omaa käsitystään mieheydestä. Tämä kollektiivisuus on kiinnostava kaiku sotaelokuvien ryhmäkuvauksista, mutta nyt, rauhan laskeuduttua, miehet ovat välitilassa, siirtymässä sairaalan osastolta arkiseen elämään.Miehien jälkeen Brandon ura jatkui vakuuttavasti: seuraavana olivat vuorossa Viettelysten vaunu (A Streetcar Named Desire, 1951) ja Viva Zapata! (1952)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti