Ida Lupino näytteli 59 elokuvassa ja ohjasi kuusi pitkää näytelmäelokuvaa. Hän oli 1950-luvulla Hollywoodin harvoja naispuolisia ohjaajia. Sittemmin hän kotiutui televisioon, jossa hän ohjasi muun muassa Virginialaista ja Lahjomattomia. Ensimmäinen pitkän elokuvansa Äiti (Not Wanted) Lupino teki kreditoimattomasti vuonna 1949. Varokaa vapaamatkustajia (The Hitch-Hiker, 1953) on Lupinon ehkä tunnetuin ohjaus, ekonomisesti toteutettu, westernmäinen trilleri, jossa mielipuolinen liftaaja sieppaa kaksi kaverusta kalareissulta ja pakenee panttivankiensa kanssa kohti Meksikoa. Taustalla oli ajankohtainen draama, kalifornialaisen Billy Cookin kohtalo. Cook oli niin ikään siepannut kaksi panttivankia ja yrittänyt päästä Meksikoon, jossa hän vihdoin joutui poliisin kynsiin. Todellisen elämän liftaaja päätti päivänsä vuonna 1952 San Quentinin kaasukammiossa.Varo vapaamatkustajia on hämmentävän maskuliininen elokuva. Panttivankien puolisoihin kyllä viitataan, mutta naiset ovat täydellisen poissaolevia siitä kuoleman maailmasta, jota elokuva kuvaa. Ehkä juuri tämä antaa tarinalla lännenelokuvamaisia piirteitä, hevosten tilalla vain on auto. Lupino tiettävästi haastatteli Billy Cookin panttivankeja päästäkseen sisälle aiheen psykologiaan, mutta enemmän lopputuloksessa korostuu vertauskuvallisuus. Murhanhimoinen liftaaja ei lopulta ole henkilö, jonka taustat ja motiivit kiinnostaisivat. Pikemminkin ohjaaja on kiinnostunut siitä, millaisia tunteita kuoleman läsnäolo meissä herättää. Ei ihme, että mainosjulisteissa käytettiin iskulausetta ”When was the last time you invited death into your car?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti