
Fatih Akinin ”sielukas keittiö” on viime kädessä utooppinen tila. Työntekijöiden kanssa sulassa sovussa elää paikallinen kippari Sokrates (Demir Gökgöl). Illiasille puolestaan Soul Kitchen antaa työpaikan ja mahdollisuuden vankilakierteen katkaisemiseen. Uusi menestys taas antaa Zinosille mahdollisuuden maksaa velkansa verottajalle. Soul-keittiön vastapainona on toisaalta valtiovallan jatkuva kontrolli, josta verottaja ja terveysviranomaiset pitävät huolen, toisaalta hämärä kiinteistöbisnes, jonka käsiin Soul Kitchen väliaikaisesti joutuu. En tiedä Hampurin poliittisesta tilanteesta tarkemmin, mutta loppujen lopuksi elokuva rakentaa tylyn kuvan siitä yhteiskunnasta, jossa nuoret yrittävät rakentaa elämäänsä. Samaan aikaan kun nostokurjet metsittävät Elben rantoja, Soul Kitchenin väki rakentaa luovaa elämää: ravintola on turvapaikka gourmet-nautinnoille, paikalliselle bändille ja myös tarjoilija Lucialle (Anna Bederke), joka vapaa-aikanaan rakentaa taiteellista uraa. Kuvaavaa on, että samaan aikaan kun Hampuria rakennetaan entistä ehommaksi, Lucia joutuu asumaan surkeasti.
Synkän yhteiskunnallisen kuvan rinnalla on romanttinen ihme. Nadine menee omille teilleen, mutta lainaa lopuksi rahaa, jotta Zinos voi lunastaa kiinteistönsä takaisin. Loppukuvassa Zinos on rakentanut suhteen turkkilaistaustaiseen fysioterapeuttiinsa Annaan (Dorka Gryllus). Romanttisen komedian täytyy loppua onnellisesti, vaikka moni asia jääkin kaivertamaan mieltä.
Kaikista Fatih Akinin ratkaisuista en ehkä ole samaa mieltä, mutta elokuvan idea on erinomainen. Soul Kitchenissä on myös tukku loistavia kohtauksia, joista visiitti turkkilaisen niksauttajan luona on erityisen herkullinen.

1 kommentti:
Erityisen herkullinen, sielukas ja tunnelmaa ylläpitävä on myös elokuvan soundtrack: upea coctail soulia, funkia, turkkilaisia ja espanjalaisia sävelmiä, jazziakin.
Kai M.
Lähetä kommentti