Eilen, aurinkoisena lauantaipäivänä, oli Turun yliopiston järjestämän Lasten yliopiston viimeinen luento, mutta sarja jatkuu seuraavana lukuvuonna. Luentosaliin IX oli kerääntynyt melkein 500 lasta kuuntelemaan, miten Turun palo sai alkunsa. Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan pelännyt mitään esiintymistä yhtä paljon. Aluksi tuntui melkein mahdottomalta ajatukselta pystyä pitämään 7-10-vuotiaiden lasten mielenkiinto yllä puolen tunnin ajan. Mutta sitten kun kaikki alkoi, puhuminen tuntui yllättävän helpolta. Luennon jälkeen huomasi, että yleisö oli kuunnellut tarkkaavaisesti. Kysymyksiä alkoi sataa: kauanko tulipalo kesti, montako ihmistä kuoli, miten lehmille kävi, paloiko Ilpoisissakin, miksi tuli ei pysähtynyt jokeen, kuinka tuomiokirkko syttyi, minne ihmiset menivät kun kaupunki oli palanut, mitä koululle tapahtui? Huhtikuun neljällä Lasten yliopiston luennolla kävi lähes 2000 lasta. Se on hämmästyttävä määrä! Oikeastaan on ihmeellistä, miten kauan yliopisto on ollut lapsilta suljettu maailma. Tiede on lopulta hyvin lähellä lapsia: loputon kysyminen, kyseenalaistaminen ja uteliaisuus ovat niitä asioita, joista tutkimuskin ponnistaa. Olipa hienoa päästä mukaan! Luennon jälkeen oli sellainen olo, että olisi voinut kajauttaa suvivirren.
1 kommentti:
Lasten yliopisto oli loistava ja erittäin onnistunut idea. Tiede todellakin on loputonta kysymistä, kyseenalasitamista ja uteliaisuutta. Asioita jotka tulevat lapselta luonnostaan. Toivottavasti saamme lapsia jatkossakin kampukselle! :)
Lähetä kommentti