Sydämen kuiskaus (1995)

Hayao Miyazakin käsikirjoittamaa ja tuottamaa nuorisodraamaa Mimi wo sumaseba ei ole esitetty Suomessa, mutta sen nimen voisi suomentaa Sydämen kuiskaukseksi. Elokuva on ilmestynyt Englannissa dvd:nä nimellä Whisper of the Heart. Se on poikkeuksellinen anime, nykypäivän Tokioon sijoittuva kertomus orastavasta rakkaudesta ja luovuudesta. Keskiössä on usko omiin kykyihin samaan tapaan kuin Miyazakin ohjaamassa Kikissä (1989). Miyazakin läsnäolo Sydämen kuiskauksessa on selvä, mutta ohjauksesta vastaa Yoshifumi Kondo. On selvää, että elokuva myös poikkeaa Miyazakin omista ohjauksista: fantasian rooli on hyvin vähäinen - elokuva on pikemminkin pienten arkisten yksityiskohtien taidonnäytettä. Ja juuri se viehättääkin: Sydämen kuiskauksen rytmi on rauhallinen, suurkaupungin elämä näyttäytyy rikkaana ja jokainen kohtaus kehittää päähenkilöiden kuvausta eteenpäin. Elokuva on poikkeuksellinen anime siinäkin mielessä, että sen tavoitteet ovat niin erilaiset muihin piirroselokuviin verrattuna. Anime voisi loihtia näkyyviin fantastisia kuvia, mutta Miyazaki ja Kondo ovat kiinnostuneempia siitä mitä tapahtuu pinnan alla, näkymättömissä. Sellainen näkymätön taso, jota jälkeenpäin jäin miettimään, on elokuvan historiallisuus. Miten Sydämen kuiskaus liittyy vuoden 1995 tilanteeseen? Dvd:llä on julkaistu kaikki elokuvan trailerit ja promootiokoosteet. Eräässä promootioelokuvassa viitataan - ehkä yllättäenkin - siihen, miten talouselämän kupla oli juuri puhjennut. Vuonna 1995 elettiin talouslaman jälkeistä aikaa: aallonpohja oli maailman syvin Suomessa ja Meksikossa, mutta myös Japania lama kohteli kaltoin. Kun tarkemmin katsoo, Sydämen kuiskauksen keskiössä oleva perhe elää taloudellisessa ahdingossa. He saavat ruoka-apua naapurilta, ja perheen äiti viimeistelee opinnäytettään keittiön pöydän ääressä. Päähenkilö Shizuku valmistautuu lukion pääsykokeeseen. Koko elämän ja tulevaisuuden kannalta olennaisen kokeen uhkaajaksi nousee Shizukun rakatuminen ja samanaikainen halu heittäytyä oman luovuutensa testaamiseen, kirjoittamiseen. Shizukun rakastettu Seiji puolestaan haluaa Cremonaan viulunrakentajan oppiin, vaikka vanhemmat haluaisivat hänet opintielle. Olisiko niin, että talouslaman jälkeisessä tilanteessa koulutuksen "pakko" oli vastaansanomaton? Kuka rohkenisi kuunnella sisäistä ääntään ja heittäytyä epävarmaan tulevaisuuteen maailmassa, jossa varmuuksia ei enää ollut?