Säilykehistoriaa

Välipäivät ovat kuluneet 1800-luvun esinekulttuuriin liittyvän artikkelin kirjoitustyössä. Vastaan tuli Suomen Teollisuuslehdessä vuonna 1889 julkaistu artikkeli säilykkeistä. Lehti toteaa: ”Ruoka-aineiden säilyttämisessä on päästy niin pitkälle että melkein kaikkia ravintoaineita voidaan vuosikausia säilyttää tuoreina ja hyvänmakuisina. Semmoiset pitemmän ajan kuluttua nautittaviksi aiotut ravintoaineet nimitetään yhteisellä nimellä säilykkeiksi eli konserveiksi (latinal. sanasta conservera, säilyttää).” Vaikka rautatieteet ja höyrylaivat olivat nopeuttaneet kulkuyhteyksiä, elintarvikkeiden kuljettaminen oli ongelma. Tähän pulmaan säilykkeet toivat ratkaisun. Tosiasiassa ratkaistu oli keksitty jo 1800-luvun alussa. Napoleon tarvitsi tehokasta ruuan säilytysmenetelmää armeijansa ravintohuoltoon, jolloin Nicholas Appert huomasi, että muonaa voitiin säilöä viinin tapaan lasiastiaan. Metalliseen tölkkiin ruokaa alettiin säilöä 1810-luvulla niin Englannissa kuin Yhdysvalloissakin.

Suomen Teollisuuslehti mainitsee menestyksekkäinä säilykkeinä Liebigin ”lihamehusteen”, jota oli saatavilla kautta maailman, sekä tiivistemaidon, jota sai Suomestakin ”hienoimmista ruokatavarakaupoista”. Säilykkeiden menekki oli toimittajan mukaan erityisen suurta tiheimmin asutettujen maiden suurkaupungeissa, maissa, joissa vai pieni osa väestöstä enää viljelee maata. Tästä tilanteesta Suomi oli kuitenkin vielä kaukana. Silti suomalaiset saivat maistaa kaupungistuvan tulevaisuutensa makuja. Vuonna 1889 vallitsi kuitenkin jo vahva usko siitä, että kansainvälinen kehitys toteutui ennen pitkää myös Suomessa:

”Pilven takaisena unelmana ei tarvitse pitää sitä, että keittämistoimi varsinkin kaupungissa asuvalle perheelle ennen pitkää supistuu aivan vähäiseksi, ja että suurin osa ravintoaineista nautitaan säilykkeiden muodossa, jotka tarvitsevat hyvin vähäistä valmistamista ennen kun ne pöydälle asetetaan. Pidämme aivan epäilemättömänä että säilyketeollisuus on niitä teollisuuden haaroja, jotka tosin ovat vielä ensi alullaan, mutta jotka tulevat kehkeytymään tavalla, jota ei vielä voi arvatakkaan.”

Muuten: Liebigin lihaliemivalmisteen mukana tarjottiin loisteliaita kylkiäiskuvia. Ostin 1980-luvun lopulla Bayreuthista hienon kuvasarjan, jossa esittiin pähkinänkuoressa Nürnbergin mestarilaulajien tarina. Oheinen kuva on Liebigin teatterihistoriaa kuvaavasta sarjasta. Se löytyy kokonaisuudessaan Carthaliasta.