Itsenäisyyden tulkintoja

Tänään Pentti Stranius kommentoi h-verkossa kriittisesti itsenäisyyspäivän viettoa: miksi se on niin sotilaallista, miksi aina täytyy palata sota-aikaan, miksi päivän vietto on niin synkkää? Oikeastaan on paradoksi, että jouluun valmistautuvien kotien pitää miltei sammuttaa lyhtynsä itsenäisyyspäivään hiljentyessään ja laittaa piemenevään iltaan vain lepattava kynttilänliekki. Valojahan pitäisi sytyttää kaikkialla. Straniuksen ajatuksiin on helppo yhtyä. Liian harvoin kysytään, millaista käsitystä Suomesta ja suomalaisista, venäläisistä puhumattakaan, itsenäisyyspäivän tavat viestittävät. Tarvitsisimme ehdottomasti enemmän poliittis-historiallisten rituaalien tutkimusta: miten itsenäisyyden juhliminen on oikeastaan rakentunut? Voisi väittää, että Straniuksen mainitsemassa pessimismissä on paljon Yleisradion ohjelmistopolitiikan vaikutusta. Tietysti nykyään, kun kanavia riittää, itsenäisyyspäivää voi viettää esimerkiksi Lunta tupaan -sarjan parissa - sitähän näytettiin juhlan kunniaksi tuntikaupalla. En yhtään ihmettele, vaikka osa kokisi itsenäisyyspäivän täysin merkityksettömäksi. Eräskin turkulainen nappulaliigaseura järjesti pelaajilleen harjoitukset pyhäpäivänä klo 17-19...

Itsenäisyyspäivän vietto on lakiin perustuvaa. Vuonna 1937 annettiin "laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä". Sen ensimmäisen pykälän mukaan "Suomen itsenäiseksi tasavallaksi julistautumisen muistoksi on joulukuun kuudetta päivää, jota tässä laissa sanotaan itsenäisyyspäiväksi, vuosittain vietettävä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä.
Itsenäisyyspäiväksi lasketaan vuorokausi, joka alkaa kello kahdestakymmenestäneljästä sanotun päivän vastaisena yönä. Säännöllisessä kaksi- ja kolmivuorotyössä tämä vuorokausi voidaan kuitenkin laskea alkavaksi kuusi tuntia myöhemmin". Kynttilöiden polttaminen on ollut kansalaisten rituaali vuodesta 1927 lähtien, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät ikkunaan klo 18-21. Tavalla oli toki pidempi historiansa, Ruotsin vallan aikana kynttilöitä oli poltettu kuningasperheen vierailun kunnioittamiseksi, ja sama toistui autonomian aikana tsaarien vierailujen yhteydessä. Sortovuosina yleistyi kynttilöiden polttaminen Runebergin päivänä 5. helmikuuta protestina venäläistämispolitiikalle.

Stranius kommentoi sähköpostiviestissään myös sitä, miten oikeastaan Suomen itsenäistyminen on unohtumassa jatkuvan talvi- ja jatkosodan muistelun tiimellyksessä. Ajatus tuntuu kieltämättä oikeaan osuvalta. Kun katselin Ilkka Vanteen sotaelokuvaa Lunastus, talvisodasta palaavat lotat huokailivat: "Kunpa Suomi olisi taas itsenäinen." Jostakin syystä sotaponnisteluista on tullut itsenäistymiskamppailua. Tätä voisi esimerkiksi Yleisradio paikata nostamalla omassa ohjelmatuotannossaan esille Suomen historian pidempää linjaa. Toinen seikka itsenäisyyspäivän historiakuvassa on sen tyrmäävä miehisyys. Tätä ei muutamalla lottakuvauksella voi paikata. Kovin miehiseltä vaikuttaa tulevaisuuskin nyt, kun Tuntemattoman sotilaan joukkue riehuu Kansallisteatterin näyttämöllä uudesti syntyneenä ja Suomi kyykistyy odottamaan Renny Harlinin Mannerheim-elokuvaa...