Matkamme jatkuu Mustiosta aamuvarhaisella. Fagervikin ruukkialue sijaitsee vaikuttavassa paikassa: järvi on ylhäällä, korkealle eristyneenä, ja alhaalla ruukki, jolla on aina ollut raikasta, virtaavaa vettä käytössään. Harhailemme alueella hetken, kunnes jatkamme matkaa Snappertunan kautta Raaseporiin. Korkealle kalliolle 1300-luvulla rakennettu kivilinna on vaikuttava; nyt se on vain raunio - se olisi 1800-luvulla herättänyt ihastusta saksalaisissa romantikoissa. Raunio on aavistus historiasta, joka vain pilkahtaa tietämättömyyden verhon takaa.Raasepori hylättiin jo 1550-luvulla; sen strateginen merkitys väheni Helsingin perustamisen jälkeen. Syitä oli varmasti muitakin. Miten kalliolle rakennetun linnan vesihuolto oikein hoidettiin, varsinkin jos meren ranta maan kohoamisen takia kaikkosi kauemmas? Linnaa katsellessa ajattelen, että pitäisi ehdottomasti kirjoittaa raunioiden kulttuurihistoria. Mieleen tulee Sigmund Freudin kirja Aikamme kulttuuri, jossa psykoanalyytikko vertaa Rooman kaupunkia mielen rakenteeseen: rauniot kätkevät alleen lukemattomia kerrostumia, jotka voi vain aavistaa.
Seuraavan yön nukuimme Tammisaaressa, motellissa, joka on aivan keskustassa, uimarannan tuntumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti