Eilen maanantaina katsoimme luentokurssin päätöselokuvana Andrzej Wajdan Marmorimiehen (Czlowiek z marmuru, 1976). Yliopistolta oli edellisellä viikolla ryöstetty monta dataprojektotia, mutta onneksi yksi oli pelastunut.
Ainakin minut Marmorimies tempasi mukaansa. Alussa nähdään pitkä kamera-ajo puolalaisen tv-yhtiön käytävällä: Agnieszka (Krystyna Janda) yrittää vakuuttaa tuottajaansa siitä, miten tärkeää on tehdä dokumentti 1950-luvusta, työnsankari Mateusz Birkutista. Oikeastaan yllättävää on tuottajan (Boguslaw Sobczuk) kysymys: kuka on kiinnostunut historiasta? Aloitusjakson kruunaavat alkutekstit, joita tahdittavat Andrzej Korzynskin soulahtavat, amerikkalaisista toimintasarjoista muistuttavat sävelet.
Marmorimies kuvaa kriittisen journalistin uteliaisuutta, halua tietää. Haastattelujen ja vanhojen dokumenttifilmien kautta avautuu kuva Mateusz Birkutista (Jerzy Radziwilowicz), muurarista, joka nousi sankariksi muuraamalla yhden työvuoron aikana yli 30 000 tiiltä - tiimityönä. Nykypäivän, 2000-luvun näkökulmasta, Birkutin uroteko näyttäytyy demonstraationa uudesta, tehokkaammasta työskentelytavasta, mutta riuduttava, rationaalinen työ ei ilahduta kaikkia. Birkut on viaton siinä mielessä, että hän uskoo mahdollisuuteen rakentaa koteja kaikille. Viime kädessä hänen sankaruutensa on kuitenkin median - ja vallitsevan ideologian - tuotetta. Vähitellen asetelma valkenee, mutta usko työhön ei silti katoa. Marmorimiehen myytti on liikaa tv-johtajille, ja Agnieszkan projekti pysäytetään. Lopussa Agnieszka yrittää tavoittaa ikääntyneen Mateuszin, mutta tämä on jo kuollut. Gdanskin telakan portilla hän tapaa marmorimiehen pojan, Maciejin. Loppukohtaus tuntuu enteelliseltä, sillä juuri Gdanskin telakalla oli avainrooli Solidaarisuus-ammattiliikkeen alkuvaiheissa. Wajda jatkoi sittemmin kertomustaan elokuvassa Rautamies (Czlowiek z zelaza, 1981). Silti muutos häämöttää jo Marmorimiehen viimeisissä kuvissa, kun Agnieszka ja Maciej kävelevät määrätietoisesti samalla tv-yhtiön käytävällä, josta kaikki alkoi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihan hyvä elokuva se on, tarjoten nostalgiaa peräti kahden vuosikymmenen ajalta. Ehkä hieman pitkävetinen. Epäselväksi jäi, onko herra Birkut oikeaan todellisuuteen pohjautuva raavaan työn sankari vai elokuvaa varten keksitty fiktiivinen persoona?
Birkutin hahmo on fiktiivinen, mutta ilmeisesti muurareista tehtiin sodan jälkeisessä Puolessa työn sankareita. Kazimierz Serocki -niminen säveltäjä teki kantaatin Warszawski murarz (Varsovalainen muurari, 1951). Marmorimiehessä viitataan myös Nowa Hutan kaupunkiin, joka oli sosialistisen modernisaation symboli. Kaupunkin kotisivut löytyvät osoitteesta
http://www.nh.pl/english/
t. Hannu
Lähetä kommentti