Nunna ja paholaiset (1961)

En varmaan ollut ennen tätä elokuvaa nähnyt Jerzy Kawalerowiczin tuotannosta muuta kuin hienon spektaakkelin Faarao (Faraon, 1966), jonka käsikirjoitus oli Kawalerowiczin ja Tadeusz Konwickin yhteistyötä. Sama työpari on kirjoittanut Nunnan ja paholaisenkin (Matka Joanna od aniolów, 1961), joka sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään paikkaan 1600-luvulle. Taustalla on historiankirjoituksessa paljon käsitelty Loudonin luostarin tapaus: yhtäkkiä ranskalainen nunnaluostari ajautui kaaokseen, paholaisen valtaan. Nunna ja paholainen herättää monenlaisia ajatuksia. Ohjaaja itse väitti viitanneensa teemalla rakkauden kykyyn ylittää mahdottomatkin rajat. Luostariin paholaisen manaukseen saapunut munkki (Mieczyslaw Voit) rakastuu abbedissaan, Enkelten Johannaan (Lucyna Winnicka) ja jää lopulta itse saatanan riivaamaksi. Elokuvan voi tulkita myös yhteiskunnallisena kommenttina: päähenkilöille paholaiselle antautuminen on ainoa keino vapautua uskonnollisten dogmien kahleesta. Kawalerowiczin ohjaus on tyyliteltyä ja kauttaaltaan harkittua.