Cabirian yöt (1957)

Jostakin syystä tätä Federico Fellinin elokuvaa ei ole juurikaan televisiossa näytetty: se tuntuu aina unohtuvan sarjoja laadittaessa - vai johtuisiko kaikki siitä, että Cabirian yöt (Le notti di Cabiria, 1957) on Dino De Laurentiis -tuotantoa? Roomalaisen prostituoidun Cabirian (Giulietta Masina) tarina on riipaiseva, ja koskettavuus vain syvenee elokuvan loppua kohti. Viittaakohan Cabirian nimi Giovanni Pastronen legendaariseen spektaakkeliin Cabiria (1914), jossa karthagolaiset ryöstävät roomalaisen neidon Pohjois-Afrikkaan? Ironiaa on siinä, että roomalaisen kulttuurin symboli, Cabiria, on nyt hyväksikäytetty laitapuolen kulkija, joka unelmoi paremmasta elämästä. Hänen riistäjänsä eivät ole pohjoisafrikkalaisia, eivätkä edes saman yhteiskunnan parempiosaisia, vaan toisia marginaalissa eläjiä. Cabirian öiden loppu on huikea: vaatimattomalta näyttävä kirjanpitäjä Oscar D'Onofrio (François Périer) on huijari, joka on valmis viemään köyhältä viimeisetkin rahat. Viimeisissä kuvissa on silti toivon pilkahdus. Pahimmatkaan onnettomuudet eivät ole riistäneet Cabirian optimismia, ja hymy nousee esiin kyynelten alta.