Hänen ylhäisyytensä (His Excellency, 1952)

Brittiläinen ohjaaja Robert Hamer (1911–1963) tunnetaan sellaisista loistavista elokuvista kuin Sunnuntaisin sataa aina (It Always Rains on Sunday, 1947) ja Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (Kind Hearts and Coronets, 1949). Jälkimmäisen on kuuluisa Alec Guinnessin huikeasta roolisuorituksesta, sillä hän esitti kahdeksaa eri henkilöä. Samanlaiseen virtuositeettiin ei yllä Hamerin Ealing-studiolle vuonna 1952 ohjaama His Excellency, mutta olihan se hyvä katsoa, kun teos on ollut saatavilla Netflixin valikoimassa suomenkielisin tekstein. Elokuvaa ei käsittääkseni koskaan tuotu Suomeen ensi-iltaan, mutta siitä käytettiin lehdistössä vuonna 1952 myös suomenkielistä nimeä Hänen ylhäisyytensä. Ainakin Kansan Lehti kiinnitti elokuvaan huomiota kertoessaan 29. heinäkuuta 1952 brittiläisen elokuvan uusista tuulista. Raportissa kerrottiin, miten Hänen ylhäisyytensä oli menestynyt Lontoossa näyttämöllä, ja pääroolia esittänyt Eric Portman oli kouliintunut rooliinsa jo elävän yleisön edessä. Suvereeni Portman onkin: hän esittää työväenpuolueesta noussutta poliitikkoa George Harrisonia, joka lähetetään kuvernööriksi Välimerellä sijaitsevaan siirtokuntaan.

Tarinan alussa ollaan välimerellisissä maisemissa, siirtokunnassa, jossa puhutaan espanjalta kuulostavaa kieltä. Ulkokuvaukset tehtiin kylläkin Sisiliassa. Alussa katsoja tutustuu Sir James Kirkmaniin (Cecil Parker) ja tämän puolisoon (Helen Cherry). Kun edellisen kuvernöörin työ päättyy, Kirkman elättelee toivoa uralla edistymisestä, mutta Lontoosta lähetetäänkin tilalle työväenluokkainen George Harrison. Emämaan symboli on teepuoti, jonka ikkunoiden takana ihmetellään siirtomaan elämää ja käänteitä. Poliittisen satiirin ytimessä on ajatus siitä, miten työväenluokkainen kuvernööri onnistuu taiteilemaan paikallisen yläluokan ja työläisten välissä. En aivan päässyt selville siitä, mihin elokuva ja sen pohjana oleva näytelmä tähtäävät, mutta lopputulos tuntuu kyyniseltä. Harrison uskoo viimeiseen asti, että hän saa puhumalla ratkaistua siirtokunnan levottomuudet. Lopulta hän kuitenkin nöyrtyy ja turvautuu aseelliseen voimaan, samaan tapaan kuin aiemmatkin kuvernöörit ovat tehneet.