The Man Who Wouldn't Talk (1958)

Ajauduimme sattumalta katsomaan oikeussalidraamaa The Man Who Wouldn't Talk (1958). Sen ohjaaja Herbert Wilcox (1890–1977) oli pitkän linjan brittiläinen elokuvatekijä, joka tuli alalle jo 1910-luvun lopulla ja jonka filmografiasta löytyy 59 ohjaus- ja 126 tuotantokrediittiä. Parhaiten Wilcox muistetaan yhteisistä elokuvistaan puolisonsa näyttelijä Anna Neaglen kanssa. Tähän sarjaan kuuluu myös The Man Who Wouldn't Talk, joka käsittääkseni ei ole saanut elokuvateatteriensi-iltaa Suomessa mutta joka on parhaillaan katsottavissa Netflixissä. Kaiken kaikkiaan Netflixin brittielokuvavalikoima on kirjava, mutta Wilcoxin ohjaus kannattaa katsoa, varsinkin jos oikeussaliaiheet kiinnostavat.

The Man Who Wouldn't Talk alkaa hyvin verkkaisesti, jopa niin hidastempoisesti, että katsojan kiinnostus saattaa lopahtaa. Alussa katsoja tutustuu yhdysvaltalaiseen tutkijaan Frank Smithiin (Anthony Quayle) ja hänen oletettuun puolisoonsa Eve Trentiin (Zsa Zsa Gabor). Tosin melko pian paljastuu, että avioliitto on peitetarina, ja tunnettu tutkija on tuotu Lontooseen tapaamaan unkarilaista tiedemiestä, jolla on tärkeää kerrottavaa. Samalla Zsa Zsa Gabor pääsee puhumaan äidinkieltään, unkaria, lyhyessä kohtauksessa, jossa Frank tapaa professori Hovardin.

Elokuvan käänne on murha, jota katsojalle ei näytetä ja jossa Eve saa surmansa. Loppuelokuva käydään oikeussalissa, jossa Frankin puolustusasianajajana toimii Mary Randall (Anna Neagle). Vasta tässä kohtaa elokuva sähköistyy, ja Anna Neagle on roolissaan erinomainen, vakuuttava. Käsikirjoituksen ideana on, että Frank itse ei voi todistaa oikeudessa, koska hänellä on salaista, kylmän sodan kamppailuun liittyvää tietoa, joka ei saa paljastua. Mary Randallin ansiosta Framk Smith vapautuu syytteistä ja pystyy viemään tärkeän viestin Yhdysvaltoihin. Kaiken kaikkiaan The Man Who Wouldn't Talk on kaksijakoinen elokuva, muotopuoli, mutta kiinnostava juuri sellaisena.