Risen (2016)

Katsoimme pääsiäiselokuvana Kevin Reynoldsin ohjaaman Raamattu-elokuvan Risen (2016). En ole Reynoldsin uraa juurikaan seurannut Waterworldin (1995) jälkeen, enkä oikein osaa kommentoida, mitä siirtymä dystooppisesta tulevaisuuskuvasta Uuden Testamentin tapahtumiin voisi kertoa. Sinänsä siirtymässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä Raamatun tapahtumat ovat olleet säännöllinen elokuvauksen aihe niin kauan kuin elokuvia on tehty. Kristuksen kärsimyshistoriaa on puitu varmaankin yli sadassa elokuvassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta lähtien. Raamattu-aiheisilla elokuvilla on ollut myös kerronnallisia vaikutuksia, sillä eeppisten mittasuhteiden käsittelyä on kehitetty pitkälti juuri tämänkaltaisten elokuvien kautta 1900-luvun alusta lähtien.

Paul Aiellon käsikirjoitukseen perustuva Risen tuo mieleen ensimmäisenä CinemaScope-elokuvana tunnetun, Henry Kosterin ohjaaman spektaakkelin Näin hänen kuolevan (The Robe, 1953), jossa tarina ristiinnaulitsemisesta kerrotaan roomalaisen legioonalaisen näkökulmasta. Tällä kertaa päähenkilönä on roomalainen tribuuni Clavius (Joseph Fiennes), jonka Pontius Pilatus (Peter Firth) määrää Golgatalle tarkkailemaan epäilyttävänä pidetyn kapinallisen viimeisiä hetkiä. Käsikirjoitukseen on yhdistetty dekkarin piirteitä, sillä Clavius saa tehtäväkseen selvittää, mitä oikeastaan tapahtui Jeesuksen haudalle kuoleman jälkeen, ja hän lähtee pyydystämään opetuslapsia arvellen heidän piilottelevan ruumista. Joseph Fiennes tekee uskottavan roolityön Claviuksena, mutta muutoin voi sanoa, ettei casting ole loppuun asti onnistunut: osa henkilöhahmoista on kuin suoraan lainattu 2000-luvun tv-sarjoista. Kevin Reynoldsin ohjaustyö kulkee lopulta sujuvasti, ja kiihkeän alun jälkeen rytmi rauhoittuu sitä mukaa, kun totuus alkaa Claviukselle valjeta.