Rosvoja, rosvoja (Time Bandits, 1981)

En ole tainnut katsoa Terry Gilliamin fantasiakomediaa Rosvoja, rosvoja (Time Bandits, 1981) 1980-luvun jälkeen. Muistelen, että aikanaan elokuvan katsominen oli nautinto jo pelkästään sen takia, että tarinan käänteitä ei voi mitenkään ennakoida. Suurinta osaa elokuvatuotannosta ohjaavat lajityypin konventiot tai katsojien odotusten markkinallinen ennakointi, mutta tällaisia varmuuksia ei Rosvoja, rosvoja katsojalle tarjoa, onneksi. Terry Gilliamin tuotanto on omaperäisyydessään kiinnostavaa kautta linjan, vaikka lopputulokset eivät aina olekaan olleet sataprosenttisen onnistuneita. Pitäisikin katsoa seuraavaksi Paroni von Münchhausenin seikkailut (The Adventures of Baron Munchausen, 1988), joka oli aikanaan taloudellinen katastrofi mutta erittäin omaperäinen.

Rosvoja, rosvoja on absurdi komedia, jota voi tarkastella myös episodielokuvana. Keskushenkilönä on lapsi, Kevin (Craig Warnock), jonka vanhemmat elävät tv-visailujen ja kodin teknologian proosallisessa ja irvokkaassa maailmassa. Kevinin lastenhuoneeseen ilmaantuu ryhmä aikavarkaita, joiden mukana Kevin päätyy eri aikakausille, Napoleonin (Ian Holm) sotien keskelle, Sherwoodin metsään höpsön Robin Hoodin (John Cleese) seurakuntaan ja hetkeksi jopa uppoavan Titanicin kannelle. Huikein on jakso muinaisessa Kreikassa, jossa Kevin tutustuu itseensä Agamemnoniin (Sean Connery). Elokuvan viimeinen tunti on outoa kamppailua Paholaisen (David Warner) linnoituksessa, joka tuo mieleen myöhemmät Taru sormusten herrasta -elokuvat. Tosin tässä linnoituksessa on rakenneosina myös jättimäisiä legopalikoita! Ihmeellinen ja hämmentävä kokonaisuus, ja varsinkin loppu on juuri asiaankuuluvan häiritsevä...