Paholaisen palvelija (1957)

Paholaisen palvelija (Night of the Demon, 1957) nähtiin Suomessa teatterilevityksessä tuoreeltaan helmikuussa 1958, mutta vasta nyt se sai televisioensi-iltansa. Tuottajana oli yhdysvaltalainen Hal E. Chester, joka oli 50-luvulla muuttanut Lontooseen ja jatkoi elokuva-alalla aktiivisesti. Käsikirjoituksen laati Charles Bennett, joka oli 1930-luvulla tehnyt yhteistyötä Alfred Hitchcockin kanssa. Käsikirjoitus pohjautui kirjailijana ja keskiajan tutkijana tunnetun M. R. Jamesin tarinaan, jossa amerikkalainen psykologi saapuu tutkimaan paholaiskulttia. Paholaisen palvelijassa paranormaaleja ilmiöitä kriittisesti tarkastelevana tutkijana tohtori John Holdenina nähtiin Dana Andrews.

On pakko tunnustaa, etten ole erityisemmin paholaiskulttia tai okkultismia käsittelevien elokuvien ystävä. Mielenkiintoista on kuitenkin, että usein paholaiskauhun kautta käsitellään suhdetta menneisyyteen. Paholaisen palvelijassa demonismiin vihkiytynyt tohtori Julian Karswell (Niall MacGinnis) on ehdottomasti historian tuntija: hän hypistelee vanhoja käsikirjoituksia, ja pöydällä lepää pino inkunaabeleita. Paholaiseen liittyvä salatieto ja demonologiset opit ovat viestejä menneisyydestä, tukahdutettua tietoa, joka on jäänyt modernisaation varjoon. Tohtori Holden edustaa rationaalista epäilyä, mutta vähitellen hänenkin luottamuksensa horjuu.
 

Paholaisen palvelija on tullut tunnetuksi tuottajan ja ohjaajan erimielisyydestä. Jacques Tourneur olisi halunnut toteuttaa elokuvan hienovaraisemmin ja jättää paholaisen näyttämättä, mutta Hal E. Chesterin vaatimuksesta hirviö rehvastelee niin elokuvan alussa kuin lopussakin. Toisaalta, tämän seurauksena, Paholaisen palvelija on kiinnostava hybridi, joka keikkuu klassisen Hollywood-kauhun ja idullaan olleen eurooppalaisen eksploitaatioelokuvan välimaastossa. Silti elokuvan nautinnollisimpia jaksoja ovat Tourneur’n film noir -henkiset ja 40-luvun kauhuelokuvasta muistuttavat jaksot, esimerkiksi hotellikohtauksessa tai jaksossa, jossa Holden urkkii Karswellin kodissa. Pieni viittaus on myös Tourneur’n Kissaihmisiin (Cat People, 1942), kun Karswellin kissa osoittautuukin Holdenin kimppuun käyväksi leopardiksi.