Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962)

Katsoimme lasten kanssa Matti Kassilan ohjauksen Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962), pitkästä aikaa. Tämä oli kolmas Mika Waltarin käsikirjoitukseen perustuva Palmu-elokuva, mutta siinä mielessä erilainen, että aiemmat kaksi olivat syntyneet vuosina 1939 ja 1940 valmistuneiden romaanien pohjalta. Kun ensimmäiseen Palmu-kirjaan perustuva Kaasua, komisario Palmu (1961) oli saanut ensi-iltansa, Fennadan Mauno Mäkelä soitti Waltarille ja pyysi lupaa saada käyttää hahmoja uudessa elokuvassa. Tämä on sinänsä kiinnostava kysymys, sillä jos Waltari olisi antanut tähän luvan, meillä saattaisi olla paljon enemmän Palmu-elokuvia. Waltari itse totesi myöhemmin: ”Tämä yllytti minut väittämään, että osaisin ehkä itsekin vielä kirjoittaa uuden salapoliisiromaanin. Hän ei tuntunut oikein uskovan, mutta ajattelin, että jo ihan liian kauan olen tuntenut itseni turhantärkeäksi. Siksi aloin kirjoittaa saman tien ja kirjoittaessani minulla oli hauskaa.” Waltari kynäili käsikirjoituksen muutamassa viikossa ja kirjoitti vielä uuden romaaninkin, joka ilmestyi vuonna 1962.

Käsittelimme tänä keväänä elokuvahistorian tutkimusryhmässä suomalaisen elokuvan kahvittelukohtauksia, ja kahvihetket olivat niin vahvasti mielessä, että yhtäkkiä huomasin tarkkailevani niitä myös Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvassa. Ja totta tosiaan, pannu on kuumana Helsingin poliisilaitoksella alusta lähtien. Kahvin voimalla Tähtitorninmäen arvoitus alkaa avautua. Ylitarjontaakin on, kun Kokki (Leo Jokela) jää murhatun Fredrik Nordbergin veljentyttären Saaran (Maija-Liisa Soinne) kestitettäväksi. Teen juonnin Tähdet kertovat yhdistää majuri Carl Gustaf Vadenblickin (Helge Herala) yläluokkaiseen elämäntyyliin, eikä rehdeille poliiseille moinen juoma tahdo maistua.

Tähdet kertovat, komisario Palmu yltyy loppua kohden hurjaan menoon, ja Helge Herala on täysin pitelemätön karikatyyrinomaisessa Vadenblickin roolissa. Majurin etunimet Carl Gustaf voisivat viitata Mannerheimiinkin, mutta yleensä hahmoa on pidetty yhdistelmänä Adolf Hitleriä ja everstiluutnantti Sven Oskar Lindgreniä (1905–1968). Lindgreniin viittaa ainakin Vadenblickin toiminta sodan aikana, mikä tuo mieleen sotamies Hytin ampumistapauksen elokuussa 1944. Helge Heralan tulkinta on niin hervoton, että jännitys uhkaa purkautua ja koko elokuva on suistua huumorin puolelle. Mutta toisaalta huumoristahan Palmu-elokuvissa on aina kyse, jännityksen ohella.