Il trittico Kööpenhaminassa

Suomessa Giacomo Puccinin oopperatriptyykki Il trittico nähtiin ensi kertaa kokonaisuudessaan kaksi vuotta sitten. Nyt Il trittico on toteutettu ensimmäistä kertaa myös Tanskassa, Kuninkaallisen oopperan lavalla, yhteisproduktiona Theater an der Wienin kanssa. Teos koostuu kolmesta yksinäytöksisestä oopperasta, Il tabarro, Suor Angelica ja Gianni Schicchi. Kööpenhaminassa ja Wienissä järjestys on nimenomaan tämä, mikä tekee oikeutta Puccinin ironiselle Dante-viittaukselle: ensimmäinen ooppera on helvetti, toinen kiirastuli ja kolmas paratiisi. Kuulemassani Kööpenhaminan esityksessä orkesteria johti Carlo Rizzi ja solistikunta koostui pääosin oman talon laulajista. Hämmästyttävintä oli kuitenkin Damiano Michieletton ohjauksen ja Paolo Fantinin lavastuksen nerokas idea: tavoitteena on ollut yhdistää teokset kokonaisuudeksi. Osia voi katsoa erillisinä, mutta lavastuksen yhtymäkohtien, siirtymien ja laulajien roolituksen kautta syntyy omintakeinen visio. Il tabarro sijoittuu Ranskaan Seinejoen varrelle, mutta näyttämökuva tuo mieleen Aki Kaurismäen elokuvan Mies vailla menneisyyttä, jossa asutaan konteissa sataman joutomaalla. Näiden konttien sisältä avautuu Suor Angelicassa näkymä nunnaluostariin, joka Michieletton tulkinnassa on naisvankila. Konteista avautuu myös Gianni Schicchin firenzeläinen porvariskoti, joka kaiken lisäksi lopussa umpeutuu uudelleen teräksisiksi konteiksi. Huikea idea ja loistava toteutus, johon on varmaankin tarvittu tietokonemallinnus jos toinenkin.

Michieletton yhtenäisyyttä korostavaa tulkintaa tukee se tosiasiassa, että Il tritticon osissa on temaattisia yhtäläisyyksiä, vaikka Il tabarron vertahyytävä melodraama onkin näennäisen kaukana Gianni Schicchin kepeydestä. Kaikissa kolmessa oopperassa on kyse petoksesta. Kaikissa on myös kyse vanhemmuudesta, lapsen menetyksestä ja kuolemasta. Il tabarrossa Michele ja Giorgetta ovat menettäneet lapsensa ja liitto rakoilee, Suor Angelicassa Angelican poika on menehtynyt ja Gianni Schicchissa ollaan ruumiin äärellä alusta alkaen. Suor Angelican tulkina on tosin liiankin julma katsojaa kohtaan: tässä tulkinnassa Angelican poika elää, mutta äiti ehtii tehdä itsemurhan eikä saa koskaan tietää. Michieletto on ovelasti käyttänyt Gianni Schicchin lemmenparin laulajia, Sine Bundgaardia ja Peter Lodahlia myös Il tabarron alussa nähtävinä rakastavaisina. Yhteyttä rakentaa sekin, että loppukohtauksessa Gianni vetää ylleen Michelen takin, aivan kuin Michelen lapsensa menettänyt isähahmo olisi lopussa palannut takaamaan uuden elämän synnyn. Giannin tytär Lauretta onkin tässä tulkinnassa poikkeuksellisesti raskaana, mikä antaa Laurettan kuuluisalle aarialle erityisen lisävivahteen.

Lauantain esityksessä Johan Reuter lauloi sekä Michelen että Giannin, erinomaisesti. Vaikutuksen tekivät myös Tamar Iveri Suor Angelicana ja Niels Jørgen Riis Luigina.