Turun Elokuvakerho on viettänyt tänä syksynä 60-vuotisjuhliaan. Vuonna 1952 Esko Ahdin valokuvaamossa perustettu yhdistys on tiettävästi Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva elokuvakerho. Tämän syksyn juhlasarja on kiinnostava, ja mukana oli myös annos Kenneth Angerin lyhytelokuvia,
Skorpioni (Scorpio Rising, 1963),
Inauguration of the Pleasure Dome (1954) ja
The Man We Want to Hang (2001). Viimeinen teos on omistettu Aleister Crowleyn maalauksille ja edustaa Angerin paluuta elokuvantekijäksi 2000-luvulla, vaikka ikää on jo kertynyt. Angerin elokuvista
Skorpioni on kulttimaineessa: se on rakkaudentunnustus moottoripyöräilylle. Soundtrack-musiikissa kuullaan klassikoita: The Shangri-Lasin
Leader of the Pack, Martha Reevesin
Heatwave, Bobby Vintonin
Blue Velvet, The Crystalsin
He's a Rebel... Pyörän huoltamisen kuvilla alkavasta elokuva kasvaa okkultismin, motorismin, katolisuuden ja natsismin symbioosiksi, mutta se kierrättää myös aikakauden ikonisia kuvia, välähdyksiä Laslo Benedekin
Hurjapäiden (The Wild One, 1953) Marlon Brandosta ja tietysti still-kuvia James Deanistä.
Minuun teki kuitenkin vahvemman vaikutuksen
Inauguration of the Pleasure Dome, joka on aiemmin jäänyt näkemättä, vaikka se löytyykin Youtubesta kokonaisuudessaan. Tuntuu, että teos on avantgarde-elokuvan arkisto, joka viittaa mm. Robert Wienen
Tohtori Caligarin kabineettiin (Das Cabinet des Dr. Caligari, 1919) ja Jean Cocteaun
Runoilijan vereen (Sang d'un poète, 1930) mutta myös brechitläiseen vieraannuttamiseen ja moderniin oopperaan. Elokuva on tehty jo vuonna 1953, mutta jos ei tietäisi valmistusvuotta, siinä voisi nähdä 60-luvun camp-klassikoiden ja poptaiteen elementtejä. Hitaat liikkeet ja paatokselliset ilmeet tuovat mieleen oopperan, ja taustalla kuullaankin tunnettua oopperasäveltäjää Leoš Janáčekia; tosin musiikki ei ole hänen oopperastaan vaan vuonna 1927 kantaesitetystä Glagoliittimessusta. Laulu on muinaiskirkkoslaavia, ja kuvissa itäisyys saa seuraansa aasialaisia, venläisiä ja egyptiläisiä viitteitä. Raamatullisia ja mytologisia vihjeitä vilisevä elokuva ammentaa myös Aleisteir Crowleyn okkultismista.
Elokuvassa esiintyvät Kenneth Angerin itsensä lisäksi Anaïs Nin, Marjorie Cameron ja Curtis Harrington. Joidenkin tietojen mukaan teoksessa on kuvaa Giuseppe de Liguoron spektaakkelista
L'Inferno (1911), mutta elokuvan näheenä epäilen tätä tietoa. Inserit ovat pikemminkin jostakin 10-luvun Kristus-spektaakkelista. Olisiko Giulio Antamorolta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti