Joulu heinäkuussa (1940)

Preston Sturgesin Christmas in July (1940) on yhä vailla Suomen ensi-iltaa, mutta sen voisi suomentaa nimellä Joulu heinäkuussa. Komedia perustuu lähes käsittämättömään ideaan, mutta se viehättää juuri omintakeisuudellaan ja epätavallisuudellaan. Pohjana on Sturgesin oma näytelmä vuodelta 1931, tosin käsikirjoitusvaiheessa tekstiä on höystetty ajankohtaisilla viitteillä: autoritäärisiä komentajia kutsutaan välillä Hitlereiksi, välillä Mussolineiksi, ja elokuvan nuori pari haaveilee matkasta Eurooppaan, kunnes he toteavatkin, että ehkäpä Grand Canyon on nykytilanteessa sittenkin parempi. Elokuvan alussa tutustutaan rakastavaisiin Jimmy MacDonaldiin (Dick Powell) ja Betty Caseyyn (Ellen Drew), jotka haaveilevat liitosta mutta rahat eivät riitä. Jimmy on osallistunut tunnetun kahvifirman Maxfordin mainoslausekilpailuun ja on varma voitostaan. Jimmy hehkuttaa ideaansa, josta on vaikea päästä perille: ”If you can't sleep at night, it isn't the coffee - it's the bunk!” Hämäryyttä lisää se, että wieniläinen tohtori on kuulemma väittänyt, että kahvi ei vie yöunia... Joka tapauksessa samaan aikaan Maxfordin raati yrittää löytää miljoonien ehdotusten joukosta voittajasloganin. Maxfordin palveluksessa on joukko herkullisia Sturges-tyyppejä, joista voi mainita Franklin Pangbornin esittämän radiojuontajan ja William Demarestin kulmikkaan palkintoraadin puheenjohtajan.

Toisinaan  Christmas in July on mainittu screwball-komediana, mutta tästä puuttuu kokonaan screwballille ominainen ”battle between the sexes”. Vauhtia silti riittää, varsinkin sen jälkeen, kun kavereiden kepposen seurauksena Jimmy kuvittelee voittaneensa kilpailun ja ostaa koko naapurustolle lahjoja. Elokuvan nimi viittaa ylösalaisin käännettyyn maailman siinä mielessä, että ilmaisua ”joulu heinäkuussa” käytetään eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa joulua voidaan viettää myös kylmimpään aikaan eli heinäkuussa. Ylösalainen maailma saa Sturgesin käsittelyssä poliittisia vivahteita, kun Jimmyn voiton karistessa paikalliset asukkaat alkavatkin protestoida, melkein ranskalaisen 30-luvun kansanrintamaelokuvan hengessä. Maailman hulluutta kuvaa lopulta se, että pettyneen Jimmyn slogan sittenkin voittaa, vaikka elokuvan viimeisissä kuvissa Jimmy ei tätä vielä tiedäkään. Viimeisessä otoksessa nähdään hissin tasanteelle jäävä musta kissa, mikä viittaa elokuvan aiempaan repliikkiin siitä, että paras on tulossa vasta, kun kissa on vilahtanut ohi.