Sirkus on ollut lukemattomien näytelmäelokuvien ympäristönä, ja tässä ryhmässä Charles Chaplinin Sirkus (The Circus, 1928) on epäilemättä tunnetuimpia. Elokuva oli aikanaan suurmenestys, mutta se on jäänyt aiemmin valmistuneen Kultakuumeen (Gold Rush, 1925) varjoon. Nyttemmin esitetty versio on Chaplinin itsensä vuonna 1968 tekemä uudelleenjulkaisu, joka alkaa ohjaajan säveltämällä ja tulkitsemalla laululla "Swing High Little Girl". Laulu virittää nostalgisen, kaihoisan tunnelman, jonka aikana nuori tyttö (Merna Kennedy) nähdään istumassa tyhjän sirkusmaneesin yllä, keinussa. Laulu toteaa, ettei auta katsoa maahan, jos mielii kurkottaa kohti sateenkaarta. Aloitus keskittää näkökulmaa julman sirkuksen johtajan (Allan Garcia) tytärpuoleen, joka ei tahdo onnistua yrityksissään. Minulle ei ole koskaan selvinnyt, oliko tätä aloitusta alkuperäisessä vuoden 1928 Sirkuksessa, vai onko otos lisätty vasta vuonna 1968. Muutoinkin tuntuu, että Chaplinin elokuvat pitäisi asettaa enemmän oman aikansa kontekstiin vaikka toisaalta onkin ymmärrettävää, että niitä esitetään ohjaajan myöhemmin autorisoimina versioina. Nykyisenä bluray-aikakautena ei olisi konstikaan lisätä levyihin myös aiempia versioita. Itse asiassa katsomamme kopio oli yhdistelmäjulkaisu, jossa oli tarjolla sekä dvd että bluray. Parhaalla tahdollaankaan en pystynyt näkemään kovin suurta tasoeroa tallenteiden välillä. Chaplin ansaitsi paremmat teräväpiirtojulkaisut ja kunnolliset lisämateriaalit.
Kaikesta tästä huolimatta Sirkus on hieno elokuva, jossa komediallisuus ja traaginen melankolia ovat sopusoinnussa. Tietämättään kulkuri saa sirkusyhteisön kannalta ratkaisevan roolin. Hän tulee yleisön suureksi vetonaulaksi ja pelastaa koko seurueen taloudelliselta katastrofilta, vaikka kuvittelee itse olevansa töissä vain hanslankarina. Lopulta kulkuri saattaa myös nuoret rakastavaiset yhteen. Ennen pitkää sirkus jatkaa kulkuaan, kun taas kulkuri jää yksikseen istumaan kentälle, johon maneesi on jättänyt syvät uurteet. Hauskana kuriositeettinä elokuvassa on taikurin pöytä, jonka kyljessä komeilee 1800-luvun legendaarisen Bartolomeo Boscon nimi. Bosco oli aikakautensa tunnetuimpia taikureita, joka kävi esiintymässä Helsingissäkin. Mutta vuonna 1928 hän oli ollut haudassa jo 65 vuotta...
Katsoimme Sirkuksen lasten kanssa, sunnuntaimatineana, ja eniten naurua kirposi leijonakohtauksesta. Kulkurin loistava nuorallakävelykohtaus oli selkäpiitä karmiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti