Kävin Puolassa viimeksi 25 vuotta sitten, muutamaa vuotta ennen rautaesiripun romahdusta. Mieleen on jäänyt ankeahko laivamatka Pomeranialla Helsingistä Gdańskiin ja matka täpötäydessä junassa Varsovaan. Gdańskissa olimme tuskin päässet terminaalin ovelle, kun ensimmäiset rahanvaihtajat jo työnsivät päänsä sisään houkutellakseen ensimmäiset matkustajat valuuttakauppoihin. Kävimme myös telakka-alueella Solidaarisuus-ammattiliikkeen jäljillä; nyt telakka on UNESCOn maailmanperintökohde.
Muistelen silloin ihmetelleeni puolalaista restaurointitaitoa ja sitä, miten sodan jälkeisistä raunioista saatiin rakennettua häikäisevä vanhakaupunki. Nyt kävimme raatihuoneella, jossa oli karuja kuvia pommitusten aiheuttamasta totaalisesta tuhosta. Gdańskia murjottiin niin lännestä kuin idästäkin. Kuuluisa Mariacka-katu oli lähes täysin tuhoutunut. Nyt koko komeus, ja tietysti paljon muutakin, on kokonaan rekonstruoitu. Sodan jälkeen menneen maailman uudelleen rakentaminen sai kansallisen selviytymistarinan piirteitä. Kiinnostava kysymys on, miten tähän sosialismia edeltäneen elämänmenon eheyttämiseen suhtauduttiin tai millaisia poliittisia tunteita siihen liittyi.
Nyt Mariacka-katu on meripihkakojujen kehystämä, ja yksilölliset etupihat tai terassit ovat vaikuttava muistuma maailmasta, jonka sota tuhosi. Katua katsoessa jää miettimään, miksei muutakin tuhoutunutta ympäristöä ole samalla pieteetillä luotu uudelleen. Ehkä syynä on se, että rautaesiripun länsipuolella modernisaation hyökyaalto oli vastustamaton, eikä menneisyyden muistamiseen liittynyt kovin suurta intohimoa. Paitsi vasta sitten, kun oli liian myöhäistä.
Gdańskin lisäksi kävimme Toruńissa, joka on tunnettu (ainakin) kolmesta asiasta, piparkakkuperinteestä, Nikolaus Kopernikuksen synnyinkodista ja vanhasta keskiaikaisesta keskustastaan, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Kopernikus, puolalaiselta nimeltään Mikołaj Kopernik, on kaupungissa vahvasti läsnä, vaikka tosiasiassa ei olekaan tietoa, syntyikö kuuluisa tähtitieteilijä juuri siinä talossa, jossa hänen syntymäänsä juhlitaan. Ainakin Kopernikuksen kauppiasisän tiedetään siinä varmuudella majailleen.
Seurasimme Toruńissa Puolan ja Tsekin välisen EM-ottelun. Se päättyi Puolan tappioon, mutta kaikki kerääntyivät silti juhlimaan Kopernikuksen patsaalle, joka sai vielä Puola-huivinkin kaulaansa. Hieno tunnelma!
19. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti