19. syyskuuta 2009

Ase kädessä (1950)

Henry King (1885–1982) oli mykkäelokuvakauden veteraaneja, ammattilainen, jonka uralta löytyy niin nousuja kuin laskujakin. Kun Ase kädessä valmistui, King täytti 65 vuotta. Taustalla olivat muun muassa western Jesse James (1939) ja Gregory Peckin tähdittämä Ilmojen kotkat (Twelve O'Clock High, 1949). Silti Ase kädessä on Henry Kingin uran ehdottomia helmiä. Elokuvaa katsoessa mieleen tulee Ari Hiltusen vuonna 1999 julkaisema kirja Aristoteles Hollywoodissa, jossa tarkasteltiin menestystarinan klassisia elementtejä. Ase kädessä -elokuvaa katsoessa ei voi sanoa muuta kuin, totta vieköön, Hollywoodin käsikirjoittajat tunsivat paitsi Aristoteleen Runousopin myös Aiskhyloksen, Europideen ja Sofokleen tragediat. Ensimmäisistä kuvista lähtien elokuvaa hallitsee kohtalonomainen tunnelma: Jimmy Ringo (Gregory Peck) on maankuulu pyssysankari, joka ikäännyttyään haluaisi lopettaa desperadon uransa ja palata tavalliseen elämään. Vastakuvana on pikkukaupungin sheriffiksi päätynyt ex-lainsuojaton Mark Strett (Millard Mitchell), joka osasi lopettaa ajoissa. Ringo ei ole saapunut kaupunkiin sattumalta. Kaupungissa asuu vaimo Peggy (Helen Westcott) ja poika, jolta isän menneisyys – ja nykyisyys – on salattu. Dialogi on tiivistä, tapahtumat ahtaat tuntuisia – ja kaikki tuntuu etenevän kohti vääjäämtöntä katastrofia, jota on jo ennakoitu. Jokaisesta kylästä löytyy innokas maineentavoittelija, joka on valmis päästämään hengiltä kaikkien tunteman sankarin. Kohtalonomaista tunnelmaa tukee erinomaisesti se, että King on lisännyt lännenelokuvaan film noir -vaikutteita.

Jos vapauden teema ja kohtalon väistämättömyys muistuttavat antiikin tragediasta, kertomuksessa on selvästi vaikutteita myös Stephen Cranen nasevista, tšehovilaisita lännennovelleista.

Kaksi pientä yksityiskohtaa pitää vielä mainita. Baarimikko Macin roolissa nähdään Karl Malden, joka kuoli viime heinäkuussa. Rooli on pieni mutta merkityksellinen. Tarina muuten kertoo, että elokuvan tuottaja raivostui nähdessään, että Gregory Peck oli mennyt kuvauksiin viiksekkäänä, 1800-luvun henkeen sopivasti. Kun elokuva ei menestynyt odotuksien mukaisesti, epäonni meni viiksien tiliin.

Ei kommentteja: