Näin vasta nyt Valentin Vaalan jännityselokuvan Sininen varjo (1933), tai pikemminkin kaiken sen, mitä elokuvasta on säilynyt, 16 minuutin jakson sekä sekalaisen joukon otoksia, joista osa on ilman ääntä. Aikanaan filmistä oli useampia kopioita, koska ensi-iltakin oli yhtäaikaa Pietarsaaressa, Helsingissä ja Turussa.Sinisen varjon aikaan Vaalalla oli takanaan mykkäelokuvat Mustat silmät (1929) ja Mustalaishurmaaja (1929) sekä varhainen äänielokuva Laveata tietä (1931). Vaala oli tehnyt yhteistyötä koulutoverinsa Theodor Tugain (myöh. Teuvo Tulio) kanssa. Kaverusten viimeinen yhteinen hanke perustui Mika Waltarin tarinaan Sininen overall. Säilyneen käsiohjelman mukaan katsojat näkivät elokuvan alussa salaperäisen murtovarkaan, joka tunnettiin sinisestä asustaan. Varas tunkeutuu johtaja Tuulion tyttären Railan (Birgit Nuotio) makuuhuoneeseen ja pääsee juuri ja juuri pakenemaan. Hieman myöhemmin Raila tutustuu Joel Ormaan (Theodor Tugai) ja tunnistaa tämän varkaaksi. Juuri tästä kohdasta säilynyt 16-minuuttinen katkelma alkaa: näemme pariskunnan Aleksanterinkadulla sijainneessa Café de Colombiassa. Tähtitorninmäellä Raila pyytää Joelia luopumaan vauhdikkaasta elämästään. Joel tarttuu työhön ja aloittaa pohjalta, mekaanikkona ja latojana isänsä Oy Gutenberg Ab -kirjapainossa.
Draama kulminoituu, kun nuhteettomuutta yrittävä Joel joutuu pakenemaan entistä tyttöystäväänsä Iris Vildiä (Ellen Parviainen). Samaan aikaan uhkapeluri Jack Irbaum (Carl von Haartman) saa surmansa, ja autolla kaahannut Joel alkaa vaikuttaa epäilyttävältä. Koska elokuvan käsikirjoitus on kateissa, tarinan loppu jää arvoitukseksi. Käsiohjelman mukaan seikkailu huipentuu oikeussalissa, jonne Joel tuodaan raudoissa. Sen jälkeen juoniseloste vaikenee: ”Jokaisen on itse nähtävä, miten hänen kohtalonsa kääntyy.”
Säilyneet kuvat tuovat tuulahduksen 1930-luvun modernismista: kahvilat ja ravintolat, jazzmusiikki, öiset kadut ja Shellin huoltoasema rakentavat mielikuvaa urbaanista Helsingistä. Uutta teknologiaa edustaa myös radio, ja uhkapeluri Jack Irbaumin murha kuullaan itse Markus Raution kertomana. Sinisessä varjossa pelataan myös pajatsoa, saksalaista rahapeliä, joka oli tullut Suomeen 1920-luvun puolivälissä.
Vuonna 1933 parasta äänielokuvaosaamista edusti turkulainen Lahyn-Filmi, joka oli kaksi vuotta aiemmin tuottanut ensimmäisen kotimaisen puheäänielokuvan Sano se suomeksi. Lahyn-Filmin Yrjö Nyberg otti Sinisen varjon äänityksen harteilleen, ja aikalaisten mielestä lopputulos oli voittopuolisesti onnistunut. Säilyneiden katkelmien perusteella äänen laatu vaihteli kuitenkin paljon. Ravintolakohtauksissa musiikki korostuu, ja Sinistä varjoa tahdittivatkin kreikkalaissyntyisen Yrjö (Georg) Gunaropulosin tenhoavat sävelet.
* * *
Oheisessa kuvassa Theodor Tugai on juuri astumassa Café de Colombiasta Aleksanterinkadulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti