Paholaisen tytär (1946)

Edgar G. Ulmeria voi kutsua kulttiohjaajaksi - siitäkin huolimatta, että hän työskenteli pääasiassa B-elokuvatuotannon puolella, jossa tuotantoyhtiön sana on aina painanut eniten. Ulmerin tuotannon helmiä ovat Musta kissa (Black Cat, 1934), Detour (1945) ja Häikäilemätön (Ruthless, 1948). Vuonna 1946 valmistunut Paholaisen tytär (Strange Woman) on jäänyt elämään ennen kaikkea Hedy Lamarrin ansiosta. Muuten: Lamarrin ja Ulmerin elämät tangeerasivat siinä mielessä, että molemmat olivat syntyneet Itävalta-Unkarissa, Ulmer vuonna 1904 nykyisessä Olomoucissa ja Lamarr Wienissä kymmenen vuotta myöhemmin. Lamarr oli tehnyt läpimurtonsa Hedy Kiesler -nimellä Gustav Machatýn elokuvassa Hurmio (Ekstase, 1933). Ehkä ripaus wieniläisyyttä on siinä tavassa, jolla Paholaisen tytär rakentaa psykoanalyyttistä viritystä heti ensimäisissä kuvissa. Nuori Jenny elää heikon, alkoholisoituneen isänsä seurassa ja kohdistaa alistamisen haluaan leikkitovereihinsa, ennen muuta Ephraimiin, jonka vesikammolla on myöhemmin keskeinen rooli kolmiodraamassa.

Paholaisen tytär sijoittuu vuoden 1824 Bangoriin, joka on "boom town", uudisraivaajien, tukkilaisten, kauppiaiden ja nousukkaiden pesäpaikka. Jenny pääsee eroon isästään ja avioituu itsään vanhemman Isaiah Posterin (Gene Lockhart) kanssa, mutta alkaa keimailla myös Isaiahin Ephraim-pojalle. Enempää ei juonesta voi paljastaa, sillä tarina kääntyy yllättäville raiteille. Elokuvan yhteiskunta on kammottavan mustavalkoinen, kaupungin parempi väki vetäytyy neljän seinän sisään samaan aikaan, kun kaduilla vallitsee täydellinen anarkia. Vaikka Jenny merkitään alusta lähtien "pahaksi", hänen hahmonsa on ristiriitainen: hän näyttää kamppailevan roolien ja odotusten aallokossa, hän haluaa maanisesti omistaa, mutta samalla hän antaa, auttaa ja tukee.

Hedy Lamarrille osa on pelkkää tähteyden performanssia: tähtikuvaan liittyvä "ekstaattisuus" korostuu suhteessa John Everediin (George Sanders), mutta Hedy esiintyy myös uskovaisena, filantrooppina, hoivaajana, johtajana, uhrina... Paholaisen tyttäressä on kauhuelokuvamaista irrationaalisuutta, joka yhdistyy film noir -henkiseen tarinaan ja historialliseen taustaan. Elokuvan alkuperäisnimi viitannee siihen, että tarinan on haluttu kertovan naiseudesta yleisesti, mutta monista film noir -elokuvista poiketen kuva ei ole kaavamainen vaan avoin tulkinnoille.