Takaikkuna (1954)

Muistan, kun 1980-luvulla sarja Alfred Hitchcockin elokuvia palasi valkokankaalle pitkän tauon jälkeen. Kävin Helsingissä katsomassa Vertigon ensi-illan, ja oli yhtä juhlaa nähdä kankaalta vanhoja klassikoita loitokopioina. Hitchcock-buumi jatkui muutaman vuoden ajan, jolloin maahantuojat toivat kankaille myös muuta tuotantoa. Noina vuosina näin Takaikkunan (Rear Window, 1954) niin monta kertaa, että sen jälkeen siihen on ollut vaikea syttyä. Vaikka elokuva on arvostettu, se tuntuu monen katsomisen jälkeen hiukan liiankin teoreettiselta ja viimeiseen asti harkitulta. Hitchcock kertoi Truffaut'lle haastattelussa, että tarkoitus oli testata Kulesovin koetta näytelmäelokuvan muodossa. James Stewartin kasvokuviin yhdistettiin tirkistelykuvia vastapäisestä talosta. Kaikki ilmeet, jotka katsoja on näkevinään Stewartin kasvoilla, syntyvät oikeastaan katsojan mielikuvituksessa. Silti jännitys pitää yhä otteessaan. Tosin huomio kiinnittyy välillä myös kuriositeetteihin. Pohjoismaat eivät saa Takaikkunassa kovinkaan mairittelevaa mainosta. Suomi mainitaan ikuisen pakkasen maana, ja murhaajan nimi, Lars Thorwald, viittaa Skandinavian suuntaan. Thorwaldin roolissa nähdään Raymond Burr, joka sittemmin tuli tutuksi tv-ruuduilla oikeuden puolustajana, ensin rullatuolissa istuvana Ironsidena, myöhemmin Perry Masonina.