Pitkään aikaan en ole nähnyt tätä Viscontin loistavaa elokuvaa, joka on nyt ilmestynyt restauroituna kopiona. Lähes kolmituntisessa melodraamassa Visconti kertoo Etelä-Italiasta Milanoon muuttaneen siirtolaisperheen tarinan. Perheeseen kuuluu leskeksi jäänyt Rosaria (Katina Paxinou) ja hänen poikansa Vincenzo (Spiros Focás), Simone (Renato Salvatori), Rocco (Alain Delon), Ciro (Max Cartier) ja Luca (Rocco Vidolazzi). Elokuva on jaettu dramaattisiin jaksoihin, jotka on otsikoitu veljien mukaan, vanhimmasta nuorimpaan. Tarina on ehyt, mutta päähuomio kohdistuu vuorotellen kuhunkin veljeen. Huikeinta on Simonen ja Roccon tarina. Jos elokuva alkaa neorealistissävyisenä siirtolaiskertomuksena, jo tunnin katsomisen jälkeen Visconti antaa melodraamalleen oopperallisia piirteitä. Simone on pakkomielteisesti rakastunut Nadiaan (Annie Girardet), johon myöhemmin myös Rocco rakastuu. Rocco seuraa veljeään nykkeilykehään, ja kolmiodraama huipentuu juuri, kun Rocco on voittamassa tärkeää ottelua. Simone surmaa Nadian Po-joen rannalla. Kohtaus tuo mieleen George Bizet'n Carmenin loppukohtaukseen, jossa lemmentragedian karmivan hetken rikkovat taustalta kantautuvat härkätaisteluareenan huudot. Toreadoria juhlitaan veriteon hetkellä. Rocco ja hänen veljensä saa myyttisiä, raamatullisia piirteitä. Simone on Juudas, perheyhteyden petturi, kun taas Rocco on sijaiskärsijä, joka tekee kaikkensa puhdistaakseen veljensä synneistä. Veljeksistä Vincenzo ja Ciro ovat realisteja, jotka elävät tässä päivässä, normaalia, arkista elämää. Lopussa juuri Ciro ilmiantaa Simonen poliisille. Melodraaman taustalla on varmasti myös yhteiskunnallinen vihje. Veritekojen ja sukuyhteyden maailma on Etelässä, mutta pohjoisen kaupungissa on elettävä kansalaisyhteiskunnan mukaan. Viimeisissä kuvissa Luca, jonka on vaikea ymmärtää Ciron tekoa, kävelee autiolla kadulla. Tehtaan pilli on puhaltanut Alfa Romeon työntekijät liukuhihnan ääreen. Loppukuva on kaunis, niin kuin koko kohtaus Lucan ja Ciron kesken. Toinen elokuvan helmi on Nadian ja Roccon kohtaus kahvilassa: rakkaus orastaa, ja samalla toivo paremmasta maailmasta, jota ei koskaan tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti