Eroica (1958)

Andrzej Munk ohjasi lyhyeksi jääneen uransa aikana viisi pitkää näytelmäelokuvaa, ja tämä on neljäs, jonka näen. Eroica tuntuu alussa hyvin samankaltaiselta mustalta komedialta kuin Kierosilmäinen onni, mutta lopulta teos kääntyy vakavammaksi. Eroica on alkutekstiensä mukaan ”sankarillinen sinfonia kahdessa osassa”, mikä viitannee Beethovenin kolmanteen sinfoniaan. Myös elokuvan episodit on nimetty musiikillisesti, ensimmäinen on ”Scherzo alla polacca” ja toinen ”Ostinato - lucubre”. Puolalainen schrezo on tunnelmaltaan reipas ja ilkamoiva: päähenkilö on mustan pörssin kauppias, joka joutuu tekemisiin vastarintaliikkeen kanssa mutta sankaruuden sijasta vetäytyy leikistä. Elokuvan päätösepisodi sijoittuu vankileirille, jossa ihaillaan Zawistowski-nimistä, saksalaisten vartijoiden ohi karannutta upseeria. Lopulta paljastuu, että Zawistowski on elänyt välikaton pimennossa kuukausien ajan. Turek (Kazimierz Rudzki) varjelee salaisuutta, mutta Zawistowskin kuolema uhkaa paljastaa kaiken. Rikkoutuneessa boilerissa vainaja kuitenkin siirretään pois, ilman että sen paremmin vartijat kuin vangitkaan saavat sitä tietää. Sankaruus jää eloon, myyttinä. Kaiken kaikkiaan Eroica on yllättävänkin kriittinen toisen maailmansodan sankarillista vastarintaliikettä kohtaan. Se kohdistaa huomionsa pelkuruuteen, tavallisuuteen, joka yrittää säilyä vaikean kriisin keskellä.