
Taivas maan päällä tuntuu jo ensimmäisten kuviensa aikana yllätyksettömältä: keskiaikaa ei tosin kuvata pimeänä aikakautena, mutta väritykseltään se on tummanpuhuva, siniharmaa. Vaikka ristiretkien aikakautena voisi kuvitella, että uskonnon rooli korostuisi, Balianin (Orlando Bloom) osallistuminen retkelle Pyhään maahan selittyy enemmän henkilökohtaisen katastrofin kautta. Kun suuret aatteet ovat kriisissä, valtaelokuva motivoi tarinansa yksilöllisten tunteiden näkökulmasta. Näinhän tapahtuu Gladiaattorissakin. Lopulta uskonnolla on yllättävän pieni rooli. Itse asiassa Balianista rakennetaan kuva suvaitsevana isäntänä, jonka tiluksilla kristityt, juutalaiset ja muslimit saavat elää sulassa sovussa. Lopulta elokuvan suomenkielinen nimi Taivas maan päällä osoittautuu ironiseksi. Voi olla, että Balianin hetkellisesti isännöimä yhteisö merkitsi "taivasta maan päällä", suvaitsevaisuutta, mutta suuremmat voimat pyyhkivät Pyhän maan yli. Kun Balian elokuvan lopussa puolustaa Jerusalemia Saladdinin joukkoja vastaan, hän puolustaa enemmän ihmisiä kuin Kristuksen hautaa. Hän palaa kotikonnuilleen ja ehtii elokuvan viime metreillä tervehtiä Englannin kuningasta Rikhard Leijonanmieltä, joka on innokkaasti ratsastamassa Pyhää maata pelastamaan. Tuntuu siltä, että Scottin tulkinta on kyyninen: poliittiset voimat taistelevat Jerusalemista, samaan tapaan kuin tänäänkin, eikä mittelölle ole ratkaisua. Siksi Balian vetäytyy henkilökohtaiseen elämäänsä.
Ostin vuosia sitten videokasettina Youssef Chahinen elokuvan Saladdin (El Naser Salah el Dine, 1963), joka kuvasi erittäin mielenkiintoisesti samoja tapahtumia arabialaisesta näkökulmasta. Kunpa se tarttuisi
televisiokanavien haaviin ja pääsisi vihdoinkin esiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti