
Pietari Suuren ensimmäiseen osaan on koottu välttämättömät Pietari-knopit. Ikkuna Eurooppaan avataan konkreettisesti, kun Pietari päästää länsituulen viiman puhaltamaan tanssisaliin. Pajareita nöyryytetään leikkaamalla muhkeat parrat. Ja Pietarin laivanrakennusintoa korostetaan voimakkaasti. Miten Pietari Suuren kaltaisen yksinvaltiaan kuva saattoi sopia 1930-luvun Neuvostoliittoon? Ehkä elokuvassa oli piirteitä, jotka auttoivat tukemaan nousevaa Stalinin valtaa. Elokuva esittää myös oikeutuksen koville ja julmille toimenpiteille: herkkänä hetkenä Pietari pyytää voimatoimiaan anteeksi pojaltaan Alekseilta, mutta tämä on vain ohimenevä tunnekuohu. Vahva johtajuus näytetään välttämättömänä vahvan valtion saavuttamiseksi. Selvästi elokuvassa korostetaan myös yhteiskuntaluokkien välisiä siteitä. Sotamies Fedka sieppaa sotasaaliikseen tytön, johon sotamarsalkka kuitenkin mielistyy. Eipä aikakaan, kun Menshikov (Mihail Zharov) kaappaa tytön itselleen. Ja lopuksi itse tsaari (Nikolai Simonov) rakastuu Katarinaan (Alla Tarasova) ja ottaa hänet makuukamariinsa.
Vladimir Petrovin Pietari Suuressa yllättää sen ruumiillisuus. Tsaari itse on värväämässä sotilaitaan ja melkein tunnustelemassa näiden mieskuntoa. Elokuvassa vuorottelevat kädenheilahdusten saattelemat huudahdukset ja ruumiita ravistelevat äänekkäät naurunpurskahdukset. Loppukuvissa tsaari kohottaa ilmaan vastasyntyneen pienokaisensa ja suutelee tämän paljasta takapuolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti