Lapua 1976 (2023)

Olin 15-vuotias, kun Lapuan patruunatehtaan räjähdys tapahtui. Katastrofi on jäänyt mieleen, sillä se oli ennennäkemätön ja -kokematon järkytys, joka jäi askarruttamaan mieltä. Voin vain kuvitella, miten voimakkaasti onnettomuuden muisto on elänyt Lapualla. Siellä se kosketti kaikkia. Ohjaaja Toni Kurkimäki on itse lapualainen ja syntynyt kaksi vuotta räjähdyksen jälkeen. Tapahtumalla on ollut hänelle epäilemättä erityistä merkitystä, sillä hän ohjasi patruunatehtaan räjähdykseen liittyvän lyhytelokuvan Huhtikuu kymmenen vuotta sitten. Lapua 1976 on hänen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuvansa –  ja sellaisena vahva työnäyte. Toivottavasti uralle tulee jatkoa.

Lapua 1976 on harvoja suomalaisia katastrofielokuvia. Tämä on jo lähtökohtaisesti rohkea teko, varsinkin kun katsojat ovat tottuneet ison budjetin näyttäviin spektaakkeleihin. On selvää, että budjetin rajat tulevat vastaan paitsi katastrofin jälkeisen kaaoksen myös laajojen tilojen, kuten tehdashallin, kuvauksessa. Tätä kompensoi kuitenkin taitava ajankuva sekä itse draama, kuvitteellinen rakkaustarina Mattin Holman (Konsta Laakso) ja Kaisa Mäkelän (Linnea Leino) välillä. Kaisa on dominoivan tehtaanjohtajan Aarne Mäkelän (Hannu-Pekka Björkman) tytär. Spektaakkelimaisuutta tuo Lapuan kirkon edustalle sijoittuva loppukohtaus, johon osallistui liki 600 vapaaehtoista. Elokuvasta huokuu yhteisöllinen tahto kertoa katsojille juuri tämä tarina.