Punainen viiva

Turun Kaupunginteatterin, Saaristo-oopperan ja Turun filharmonisen orkesterin yhteistuotantona toteutettu Punainen viiva on vuoden 2023 oopperakevään helmi ja erinomainen osoitus siitä, mitä yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Kaupunginteatteri ei ehkä ole ihanteellinen oopperalle, ainakaan akustisesti, mutta näyttämöteknologia on huippuluokkaa. Punaisessa viivassa tukeuduttiin sähköiseen äänentoistoon, ja ainakin esityksessä 9. helmikuuta se toimi erittäin hyvin. Ville Matvejeffin johtama Turun filharmoninen orkesteri soitti näyttämön takana, mutta musiikki levittäytyi hienosti draaman taustalle. Oopperan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1907, maalisvaalien alle, tilanteeseen, jolloin äänioikeus laajeni Suomessa merkittävästi. Korpiloukon Topi (Waltteri Torikka) ja Riika (Johanna Rusanen-Kartano) elävät niukkuudessa. Toivo paremmasta elämästä herää hetkeksi, mutta Korpiloukon väki ei uutta huomispäivää ehdi nähdä.

Aulis Sallinen säveltämä Punainen viiva sai kantaesityksensä vuonna 1978, 45 vuotta sitten, mutta teos toimii yhä, ehkä juuri pelkistyneisyytensä vuoksi. Sallinen kirjoitti libreton itse, Ilmari Kiannon vuonna 1909 ilmestyneen romaanin pohjalta. Jäin oopperaa katsoessa pohtimaan esityksen historiallista kerrostuneisuutta. Kianto kirjoitti romaaninsa tuoreeltaan, vain kaksi vuotta vaalien jälkeen. Tarinassa oli kohtalon ironiaa. Romaanin alussa karhu käy talviunille, ja kun se lopussa herää, dramaattisin seurauksin, Topin veri piirtää punaisen viivan hangelle. Hänen elämäänsä poliittinen agitaatio ja vaalilupaukset eivät ole tuoneet muutosta. Kun Sallinen sävelsi oopperaansa, elettiin kokonaan toisenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Agitaatiota oli myös 1970-luvun maailmassa, ja Puntarpään retoriikka on kuin viittaus aikakauden kiihkeyteen. Sallinen on kuitenkin sijoittanut loppuun jakson, jossa sanomalehden kautta kerrotaan yhteiskunnan muutoksesta pidemmällä aikavälillä. Korpiloukon Topi ei ehdi nähdä, mihin vuoden 1907 vaaleista alkanut demokraattinen kehitys johti, mutta tilanne oli ratkaiseva. Sallinen avaa perspektiivin, jota Ilmari Kiannollakaan ei romaania kirjoittaessaan voinut olla. Esityksen kolmas ajallinen taso on meidän aikamme, vuosi 2023. Tuntuu, että oopperan sanoma on yhä ajankohtainen. Erityisen vaikuttava oli väliaikaa edeltävä jakso, jossa agitaattori Puntarpää (loistava Petri Bäckström) lietsoo vaalitunnelmaa. Puheet ohjaavat tunteita melkein kuin tämän päivän mielipidevaikuttajien kohdalla. Samalla Punainen viiva tuntuu korostavan, että sanojen hurma on vain pintasilausta historian saatossa.