Prinsessan elämäkerta (Autobiography of a Princess, 1975)

Prinsessan elämäkerta (Autobiography of a Princess, 1975) on pienimuotoinen, vaatimatonkin elokuva siihen nähden, miten runsaita ja eeppisiä elokuvia ohjaaja James Ivory, tuottaja Ismail Merchant ja käsikirjoittaja Ruth Prawer Jhabvala tekivät hieman myöhemmin. Prinsessan elämäkerta ammentaa koloniaalisen kulttuurin haasteista ja jännitteistä, ja tässä Prawer Jhabvalan kokemukset olivat ratkaisevia. Hän asui Intiassa 24 vuotta ennen kuin muutti Yhdysvaltoihin 1980-luvun lopulla. Prinsessan elämäkerta on varmaankin toteutettu nopealla aikataululla: se on tiivis yhdistelmä fiktiota ja dokumenttia ja käsittelee brittiläisten kulttuurin suhdetta Intiaan.

Prinsessan elämäkerran keskiössä on intialainen prinsessa (Madhur Jaffrey), joka elää olosuhteiden pakosta maanpakolaisena 1970-luvun Lontoossa. Eräänä päivänä hänen vieraakseen saapuu prinsessan isän entinen opettaja Cyril Sahib (James Mason), ja he ryhtyvät katsomaan dokumenttifilmejä Intiasta. Taustalla on poliittinen mullistus, mutta elokuva ei oikeastaan jää nostalgian tai melankolian valtaan. Dokumenttien kautta avautuu mennyt maailma, Intian maharadžojen ylellinen elämä, joka päättyi 1960-luvulla. James Mason tuo elokuvaan raudanlujaa ammattitaitoa, mutta voin kuvitella, että roolisuoritus on toteutettu hyvin lyhyen valmistautumisen pohjalta. Aivan kuin teos olisi kuvattu yhden päivän aikana. Ehkä juuri tässä on elokuvan viehätys: se kuvaa lyhyttä vierailua, katoavaa hetkeä kahden maailman välillä.