Turha oli unelmani (Dragonwyck, 1946)

Turha oli unelmani (Dragonwyck, 1946) oli käsikirjoittajana kunnostautuneen Joseph L. Mankiewiczin esikoisohjaus ja 20th Century Foxin näyttävä epookkituotanto. Mankiewicz sovitti käsikirjoituksen Anya Setonin kaksi vuotta aiemmin ilmestyneestä historiallisesta romaanista Dragonwyck, joka julkaistiin suomeksikin vuonna 1947 nimellä Miranda linnanrouvana. Ehkä romaani oli saanut vaikutteita Daphne du Maurierin Rebekasta (Rebecca), jonka Hitchcock oli tehnyt elokuvaksi vuonna 1940. Yhdistävänä tekijänä on goottilainen, ahdistava kartano, jossa menneisyyden haamut kummittelevat. Toisaalta mieleen tulee Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, jonka Hollywood-filmatisointi oli juuri nähty Robert Stevensonin ohjaamana vuonna 1944. Turha oli unelmani alkaa Connecticutissa, maaseudulla, jossa Jumalaa pelkäävän Ephraim Wellsin (Walter Huston) perheen elämä järkkyy, kun tytär Miranda (Gene Tierney) saa kirjeen kaukaiselta serkultaan Nicholas Van Rynilta (Vincent Price). Nicholas pyytää Mirandaa tyttärensä seuralaiseksi ja opettajaksi. Isä empii, mutta suostuu lopulta saattelemaan Mirandan New Yorkiin, josta matka jatkuu vesiteitse Van Rynin kartanolle.

Turha oli unelmani sijoittuu vuoteen 1844. Setonin romaanin historiallisena kehyksenä on Anti-Rent War, kamppailu, jossa vuokraviljelijät nousivat vastustamaan paternalistista järjestelmää. Elokuva ottaa historiaan vahvasti kantaa, sillä Ephraim Wells ei voi ymmärtää sitä, ettei viljelijällä ole omaa maata. Hollantilaistaustainen Nicholas Van Ryn on patruuna, jonka vauraus perustuu torppareiden verottamiselle. Vincent Price on loistava valinta juuri tähän rooliin: hänessä on (aina) ripaus katoavan aatelin dekandenssia. Alusta lähtien katsojalle on selvää, että Nicholas hamuaa itselleen nuorta Mirandaa. Loistava on Nicholasin ja Mirandan dialogi laivamatkan aikana, sillä Mankiewicz on saanut Pricen näyttelemään silmillään: Nicholasin katse kertoo tarinan suunnan ennen kuin käytännössä mitään on tapahtunut. Vasta myöhemmin selviää, että Nicholas toivoisi itselleen poikaa, jota nykyisestä liitosta ei ollut syntynyt. Tarinan keskiössä on lopulta Dragonwyck, joka on eurooppalaisen kulttuurin musée imaginaire, pelottavan kerrostunut, aavemainen tragedioiden syntysija. Joseph L. Mankiewiczin ohjaajanuralle Turha oli unelmani oli vasta lähtölaukaus, ja parhaat teokset siinsivät tulevaisuudessa. Mutta gootiikan ystävälle Dragonwyckin portaikot ja käytävät tarjoavat sopivasti väristyksiä.