Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959)

Katsoimme Aarne Tarkaksen ohjauksen Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959) jo viime lauantaina, mutta blogin päivittäminen tahtoo tällä hetkellä kulkea viiveellä. Olemme katsoneet lasten kanssa kotimaisia elokuvia säännöllisellä ryhmillä, ja Tarkaksen jännityskomedia upposi selvästi 11–14-vuotiaaseen yleisöön. Tosin viimeinen konepistoolein ryyditetty kahakka taisi olla kaikkien mielestä vähän liikaa... Minulle Tarkaksen elokuva on siinä mielessä tuttu, että katselin sitä aikanaan useaan kertaan suomalaista turismielokuvaa käsittelevää artikkelia varten. Matkailusta on kyse alusta lähtien: tämän osoittavat jo alkutekstit, joissa kiitetään Kar-Airia yhteistyöstä ja ensimmäisissä otoksissa nähdään ilmakuvia lennolta Málagaan. Myöhemmin elokuvassa piipahdetaan vielä Kanarian saarilla. Karhumäen veljekset olivat suomalaisen ilmailun pioneereja, ja he aloittivat vuonna 1950 reittilennon Suomessa. Vuodesta 1957 lähtien Karhumäki Airways tunnettiin nimellä Kar-Air. Etelänmatkailu oli alkamassa, ja tätä myös Ei ruumiita makuuhuoneeseen korostaa.

Jäin paljon miettimään elokuvan suhdetta sotaan. Nokkelat sankarit kapteeni Matti Kaarna (Helge Herala) ja luutnantti Esko Honka (Tommi Rinne) ovat kuin vanhoja jermuja, jotka ovat päätyneet yksityisetsiviksi viettämään seikkailukasta elämää. Itse juoni punoutuu sotaan siinä mielessä, että kansainvälinen rikoskopla on saanut käsiinsä setelien painolaatat, joilla natsi-Saksa aikoinaan ajatteli tuhota liittoutuneiden rahamarkkinat. Loppu on moninkertaisen eskatologinen: sankariparia ollaan jo upottamassa happoaltaaseen (jota kohtausta sensuuri onneksi vähän lyhensi), kun tuota pikaa jo konepistoolit paukkuvat talvisessa illassa. Mielikuvana on tietysti, että etelän auringossa rikollisuus rehottaa, mutta pieni Suomi elää ankarissa olosuhteissa ja pystyy torjumaan uhkaajat.