Marsupilamin seikkailu (2012)

Belgialaista ja ranskalaista sarjakuvaa on viime vuosina elokuvallistettu ahkerasti. Luc Bessonin Valerian-elokuvaa odotellessa katsoimme vuonna 2012 valmistuneen komedian Marsupilamin seikkailu (Sur la piste du Marsupilami), jonka ohjaaja Alain Chabat muistetaan parhaiten elokuvan Asterix & Obelix: Tehtävä Kleopatra (Astérix et Obélix: Mission Cléopâtre, 2002) skenaristina ja ohjaajana. Yhtä luistavaa ei Marsupilamin seikkailu ole, ja kotikatsomossamme niin lapset kuin aikuisetkin toivoivat marsupilamille isompaa roolia... Marsupilamin hahmo syntyi belgialaisen sarjakuvataiteilijan André Franquinin (1924–1997) kynästä jo vuonna 1952, ja eteläamerikkalainen muniva nisäkäs on sittemmin seikkailut sekä Piko ja Fantasio -tarinoissa että omissa albumeissaan.

Kuvitteelliseen Palombian valtioon sijoittuva seikkailu alkaa pääkaupunki Chiquitossa, jossa eläinlääkäriksi tekeytyvä Pablito Camaron (Améliesta ja Asterixista tuttu Jamel Debbouze) päätyy ranskalaisen toimittajan Dan Geraldon (Alain Chabat) avustajaksi. Geraldo on ajautunut kotimaassaan ongelmiin ja saa vielä yhden mahdollisuuden sensaatiomaiseen uutisointiin. Tavoitteena on kuvata mystistä paya-kansaa ja näyttää sen salaisuuksia maailmalle suorassa lähetyksessä. Tarinaan sekoittuu lisäksi ikääntynyt kasvitieteilijä (Fred Testot), joka löytää nuorennuseliksiiriä tuottavan orkidean – jonka kasvupaikan vain marsupilami tietää. Marsupilamin seikkailussa on muutama oivaltava hetki, Monty Pythonin dead parrot -sketsiä muistuttava papukaijan eläinlääketieteellinen tutkimus ja tietysti Palombian diktaattorin loistelias Céline Dion -kammio. Mutta sittenkin parasta oli – ainakin meidän katsojaraatimme mielestä – pienten marsupilamien kuoriutuminen munista viimeisessä kohtauksessa!