Sherlock Holmes väistää kuoleman (1943)

Basil Rathbone ja Nigel Bruce olivat Hollywoodin lyömättömät Sherlock Holmes ja tohtori Watson. Rathbonen koleerinen olemus sopi yllättävän hyvin Holmesiksi, vaikka muutoin Johannesburgissa vuonna 1892 syntynyt tähti tuli tunnetuksi konnan rooleista. Basil Rathbone ehti esittää Sherlock Holmesia valkokankaalla 14 kertaa ja kuunnelmissakin peräti 220 kertaa. Elokuvat valmistuivat vuosina 1939–1946 eli käytännössä toisen maailmansodan aikana ja hieman sen jälkeen. Katsoimme sarjan kuudennen elokuvan Sherlock Holmes Faces Death (1943), joka sai Suomesssa keväällä 1946 nimen Sherlock Holmes väistää kuoleman. Suomenkielinen nimi on jotakuinkin erilainen kuin alkuperäinen, mutta toisaalta tosiasia, että Holmes väistää kuoleman, ei varmaankaan ole yllätys. Itse elokuva perustui väljästi Sir Arthur Conan Doylen tarinaan ”The Adventure of the Musgrave Ritual”, joka oli alun perin ilmestynyt Strand Magazinessa vuonna 1893. Itse asiassa Universal-yhtiön aiemmissa Holmes-elokuvissa toisen maailmansodan tilanne oli lyönyt leimansa kertomuksiin, joiden keskiössä oli vakoiluaihe. Nyt tarina palasi enemmän alkulähteille, vaikka tälläkin kertaa sota on läsnä. Mysteeri sijoittuu Musgraven kartanoon, jonne on tuotu sotilaita toipumaan sodan kauhuista. Tämä tietysti rajoittaa tarinaa siinä mielessä, että on mahdoton kuvitella sotilaiden olevan syyllisiä salaperäisten murhien sarjaan.

Sherlock Holmes väistää kuoleman huipentuu arvoitukseen, jonka ratkaisu on shakkipelissä. Jäljet johtavat kartanon kellariin, josta – tietysti – löytyy vainaja. Tuota pikaa Sherlock Holmes virittää ansan, johon murhaaja lankeaa. Tosiasiassa Holmes ei sen paremmin kohtaa kuolemaa kuin väistäkään sitä, sillä hän tietää ratkaisevan pistoolin sisältävän vain paukkupatruunoita... Elokuvan loppukohtauksessa Holmes ja Watson ajelevat kaikessa rauhassa takaisin kohti Lontoota ja pohtivat ajan muuttumista. Viimeisissä sanoissa on jotakin olennaista elokuvan valmistumisajankohdan tunnelmista, mutta näitä sanoja kannattaa pohtia myös nyt, vuonna 2015: ”There’s a new spirit abroad in the land. The old days of grab and greed are on their way out. We’re beginning to think of what we owe the other fellow, not just what we’re compelled to give him. The time is coming, Watson, when we cannot fill our bellies in comfort while the other fellow goes hungry, or sleep in warm beds while others shiver in the cold. And we shan’t be able to kneel and thank God for blessings before our shining altars while men anywhere are kneeling in either physical or spiritual subjection.”